Vorssammuseo 3.0: Reilut 400 tuntia tekstiilipölyä ja skannerin välkettä

Kädet kokoavat psykedeelisiä kuvioita sisältäviä kuositilkkuja nipuiksi ja käärivät päälle vyötteen, jossa lukee "Mallineidin mieluisat". Toisaalla kädet ojentuvat, avaavat skannerin kannen ja asettavat lasilevylle valokuvavedoksen. Valokuvassa työmiehet seuraavat, kuinka rakennusnosturi nostaa painavaa betonielementtiä. Kirkas valo välkähtää. Tarkka käsi piirtää kuosiluonnoksen ääriviivat kalvopaperin läpi, lähellä kädet kehivät puuvillanauhaa tossumuotin nauloihin. Jossain joku opettelee ulkoa runoa "Kukkia pumpulienkelille" tai sitä vuotta, jolloin Forssa sai ensimmäisen lukutuvan. Eräässä huoneessa hahmo on kumartunut värikkään guasseilla tehdyn kuosiluonnoksen ääreen, irrottaa sen hellävaraisesti vahingoittuneesta taustapaperista, tarkastaa, että tiedot säilyvät uniikissa luonnoksessa ja siirtää luonnoksen tekijän mukaiseen arkistokansioon. Kuosikorttien lajittelija oikaisee selkänsä, kuuntelee nuorten ääniä ja ajattelee numeroita.

Sitten keitetään kahvit.

Forssan museon vapaaehtoistoiminta alkoi kuluvan vuoden alussa Kokoelmat kuntoon-projektin osana. Sähköinen ilmoittautumislomake keräsi noin kahdenkymmenen vapaaehtoistyöstä ja torottimen, tietonikkarin tai näprääjän tehtävistä kiinnostuneen vastaukset, joista reilusti yli puolen kanssa aikataulut osuivat yksiin ja vapaaehtoistyö alkoi.

Vapaaehtoisohjelma oli jään kokeilua kepillä. Kiinnostuvatko ihmiset kulttuuriperintötyöstä paikallismuseossa? Riittääkö aika kaikkien ohjaamiseen? Riittävätkö ohjaustaidot, työpisteet, järkevät työtehtävät? Saavatko vapaaehtoistyöntekijät itselleen tunteen, että heidän panoksensa museoyhteisöön on tärkeä? Projektikoordinaattori rullasi toimintaa eteenpäin, mutta päivinä, jolloin museon eri työpisteissä työskenteli useita vapaaeehtoistyöntekijöitä tai työt vaativat spesiaalia ohjausta, ohjaustyöt jakaantuivat usealle museon työntekijälle.

Tilkuista korteiksi. Vapaaehtoistyöhön osallistuneen Maija Uusitalon kädentaitoa myytävänä museokaupassa. Kuva: Tanja Härmä

Vertaisoppaat Finalyson-Forssan miljoonasydän-kuosissa

Forssan museon vapaaehtoiset olivat kevätkaudella varsin naisvaltainen ryhmä, mutta tasapainoa toivat kaksi valokuvia digitoivaa herraa. Jotkut, kuten Rakennusvalmisteen kuvia digitoineet herrasmiehet, tiesivät heti, mitä haluavat tehdä, jotkut kokeilivat useaa työtehtävää ennen kuin löysivät omansa. Työskentelyaikojen rajaamisella pyrittiin saamaan useampi kuin yksi vapaaehtoinen työhön samanaikaisesti. Kaksi jämptiä vapaaehtoista hoiti kuosikorttien numeroluettelointia. Kuositilkkujen ja luonnosten järjestelylle altistuivat lyyriset, väreille herkät henkilöt. Osa heistä valmisti myös morontossuja ja pinssejä, joista edelliset päätyvät eskareiden jalkoihin museovierailujen aikana tulevana syksynä. Toiminnan kruununa aivan kohta ilmestyy Finlayson-Forssan kuosiluonnoksista ammentava värityskirja, joka tuo esiin forssalaista tekstiiliperintöä omalla tavallaan ja joka ehkä olisi syntynyt paljon, paljon hitaammin ja puutteellisemmin ilman teräväkynäisiä, lahjakkaita vapaaehtoisia. Museon yleisötoiminta puolestaan rikastui vertaisopastuksilla, joista ensimmäinen, järjestettiin toukokuussa ja toinen pidetään kesäkuussa.

Vapaaehtoistyön puolivuotista pilottikautta juhlttiin keskiviikkoiltana 15.6 Axelin kapsäkki-esityksellä, kahvittelulla ja vuoden vapaaehtoistyöntekijän valinnalla. Valinta osui Leena Miettiseen, josta on julkaistu erillinen blogikirjoitus vuoden alussa. Leena on omalla pioneeritoiminnallaan laajentanut museotyöntekijöiden kuvaa siitä, mitä museon vapaaehtoistyö ja museoharrastaminen voivat olla.

Forssan museon vapaaehtoiset tekivät kevään aikana vapaaehtoistyötä neulekahvila ja morontossukoulutus mukaan luettuna reilu sata kertaa keskimäärin neljä tuntia kerralla. Aikamoinen lahja osallistujilta paikallisen kulttuuriperinnön hyväksi. Vasta kevät ja puutarhatyöt, ruohonleikkuut ja muu elämä ovat hiljentäneet vapaaehtoiskalenterin. On hengähtämisen aika. Syksyllä sitten taas, ovat hyvästelyt kuuluneet. Päättelemme tästä, että sisällöt ovat kiinnostaneet ja paikka museoyhteisössä löytynyt. Kulttuuriperintö kiinnostaa ja sen vaaliminen yhdessä toimimalla, omia lahjoja käyttäen, tuo merkitystä elämään.

Kiitokset Ulla, Maija, Anni, Leena, Reika, Minja, Olli, Matti, Tetta, Irmeli, Outi, Terttu, Annika, kuten myös Opetus-ja kulttuuriministeriö, jonka jakamalla veikkausvoittorahalla vapaaehtoispilotti toteutui. Ensi syksynä vapaaehtoistoiminta jatkuu hieman eri puitteissa: kuluneen vuoden kokemuksia soveltaen, osana museon perustoimintaa. Tervetuloa mukaan!