Järkyttävä löytö

- Apua!, amanuenssi huutaa. Sellaisella äänellä etten ole koskaan aiemmin hänen äänensävyissään kuullut.

Kun pääsen paikalle, näen valurin koneiden takaa jalkoja, enkä halua nähdä enempää. 

Olemme siivonneet ja järjestäneet säilytystilaamme Iäisyyttä uuteen uskoon viime syksystä lähtien. Nyt olemme päässeet kohtaan, jossa siirrämme suuria, jo vuosia samassa kohden olleita kaappeja ja työkoneita uusille sijoilleen. Tilassa on voinut olla yhtäjaksoisesti korkeintaan 45 minuuttia, jonka jälkeen ilma on niin huonoa hengittää, että on pakko siirtyä hetkeksi ulos. 

Tilan oven vieressä on laatikollinen hengityssuojia, joita vierailijat ovat aina suosiolla käyttäneet. Viime viikkoina apunamme olleet logistiikan oppilaat ovat myös kaikki halunneet suojautua hengityssuojaimilla, viimeistään hetken tilassa olemisen jälkeen.

Syytä huonoon ilmaan olemme etsineet ja etsineet. Olemmekin jo pitkään, Iäisyydenkin innoittamana, miettineet nykydokumentointihanketta, joka liittyy hajuihin.

Nyt Iäisyys on nimensä mukaan muuttunut iäisyydeksi. Kokeilemme tikulla tuota laatikon takana näkyvää ruumiinosaa. Ei, se ei liiku. Soitamme apua, vaikka se onkin auttamattomasti myöhäistä.

Ruumis haetaan pois paikalta.

Huhtikuussa 1984 museolla työskenteli Pauli, Pate Rauhalinna, joka sitten eräänä päivänä ei enää palannutkaan töihin, eikä häntä löydetty mistään. Ennen kuin nyt. Silloin ajateltiin, että hän on lähtenyt matkalleen, sillä hän oli pitkään säästänyt palkastaan osan matkakassaan. Niin luultiin. Osittain oltiinkin oikeassa...