Erilainen kohtaaminen

Istuin eräänä päivänä asiakaspalvelupisteessä ja museoon tuli vierailulle perhe. Perheessä oli kaksi tyttöä, isä ja isoisä.  Toinen perheen kahdesta tyttärestä katsoi minua, tuli luokseni ja nosti tiskille eteeni muovisen leluhevosen. Hetken kuluttua tyttö kysyi minulta: ”onko tälle hevoselle hyviä taustoja täällä museossa?”

Minulla meni tovi, että pääsin saamalle aaltopituudelle tärkeän asiakkaan edessä. Tiesin, että tämä oli vakava kysymys ja vastaus piti antaa harkiten. Mietin hetken ja aloitin luettelemaan eri kerroksista, mitä vasten leluhevosta voisi valokuvata ja lopuksi totesin: ”Tämä on hieman erilainen museo eli kaikkeen, missä ei lue ei saa koskea, saa koskea ja niissä kohdissa voi vapaasti testailla eri taustoja hevoselle.”

Perheellä kului aikaa museossa, mutta kierroksen tehtyään he saapuivat takaisin asiakaspalvelupisteeseen juttelemaan ja pyysin, että saisin nähdä, millaisia valokuvia perheen tytöt olivat ottaneet kamerallaan hevosesta museossa.

Valokuvat olivat hyviä ideoita täynnä, mutta yksi valokuvista loisti muista. Tytöt näyttivät minulle valokuvan, jossa he olivat asettaneet hevosen Sepänhaan pienoismallin lasin päälle. Valokuvassa näytti siltä, että hevonen lentää taivaalla. Hevosen alla oli pieniä rakennuksia ja valo asettui hevoseen näyttelyssä niin, että siitä heijastui varjo pienoismallin rakennusten päälle. Hevonen todellakin lensi. Mielikuvitus antoi hevoselle kirjaimellisesti siivet.

Tämä kyseinen perhe, sai minut innostumaan ja etsimään oman lapsenmielisyyteni esiin. Otin kameran ja lähdin selvittämään, mitä museon oma Petra Heikkilän luoma pumpulienkeli voisi tehdä museossa?

Tämä kohtaaminen sai minut tajuamaan, että museo on paikka erilaisille kohtaamisille, jokaisella asiakkaalla on oma tarinansa, omat veikeät tarpeensa museolta ja vieraillessaan museossa, he tuovat aina tullessaan mukanaan uuden tarinan. Yllä kertomani kohtaamisen, minä muistan pitkään. Mitä se innostaa sinut tekemään?

Kuva Minna Lehtola.

Blogin teksti: Minna Lehtola