Yä museossa

Kehräämölle on laskeutunut pimeys. Kuva Tanja Härmä.

Kehräämölle on laskeutunut jälleen pimeys ja Liisa miettii mikä on Forssan museossa se esine, joka herättää museon yöllä henkiin;

- Onko se Kuuston kestikievarin hollitaulu, joka alkaa säteillä, vai Muolaa-osaston vanerinen matkalaukku, joka aukeaa, kun kaikki valot on sammutettu, vai syttyykö metallinen karbidilamppu tuikkimaan ja ilmoittaa, että elämä jatkuu?

Karbidilamppu Kirjavan kankaan kaupungin toisessa kerroksessa. Kuva Tanja Härmä.

Siitä Liisa on kuitenkin aivan varma, että kuvien ja kosketusnäyttöjen ihmiset heräävät öisin henkiin;

Wahren istuu renutuoliin ja katselee ympärilleen. Muistelee miten ensimmäiset tiilet tehtiin ja käy kaupanpuolelta hakemassa pullollisen sitruunasoodaa. Pyöräyttää matkalla ammattionnenpyörästä itselleen uuden ammatin, ennen kuin alkaa soitella kaukaisimmille yhteistyökumppaneilleen.

Bertta-tyttö ottaa kahvipannun vitriinistä ja lähtee alakertaan keittämään kahvia. Jääkin sinne muiden kanssa ihmettelemään Moccamaster-nimistä laitetta ja etsimään hellaa ja klapeja. Joku lähtee kohti Ronttismäen tehtaalaismuseota, jos siellä asiat sujuisivat vanhalla mallilla.

Helmi avaa vitriinin ja riisuu kuuman ristiruutuisen päällystakkinsa hetekan päälle ja käy laittamassa grammarin soimaan. Savikiekosta lähtee ilmoille valssin tahdit.

Rekiajelun varauslista on tältäkin yöltä täynnä ja varauksia on pari kuukautta eteenpäin. Pitkän jonon vuoksi miehet korjaavat pässiä kirjaston edessä kuntoon, että useammat pääsisivät kiertämään. Polkupyöräänkin kolmannessa kerroksessa viritellään tarakkaa ja sivuvaunuja.

Ajuri ohjastaa reen opastetulle kierrokselle Forssan kaupungin ylle. Reki pysähtyy torille, Kutomolle ja makasiinialueen läpi ajaen Sepänhakaan ja Uuteenkylään. Vielä ehditään käydä nopeasti Ameriikassa, ennen kuin seuraavat jo malttamattomina odottavat vuoroaan.

Museo heijastuu Kehräämöön. Kuva Tanja Härmä.

Siitä se ajatus sitten museon vastaanotossa istuvalla heräsi: Pauliina Kinasen toimittamassa kirjassa Museologia tänään Marja-Liisa Rönkkö esittää museoalan pitkäaikaisen vaikuttajan Kenneth Hudsonin mielipiteen. Hudsonin mielestä museoissa työskentelee liian paljon oppineita ja aivan liian vähän runoilijoita.

Aurinko nousee tänään Forssassa 24.1.2014 kello 9:03 ja laskee 16:12. Mutta mikä esine herättää kaiken museossa yöllä eloon, se jäi vielä epäselväksi.

Hunsvotti ja Iita

Viime perjantaina opiskelimme koulujen oppimisen ja tiedotuksen tueksi suunniteltua Pedanetiä, joka on sähköinen oppimateriaalin kokoamis- ja jakelualusta. Kas, mikä näppärä työväline soluttautua koulujen arkeen. Pedanet toimii jo 175  kunnassa ja kymmenissä oppilaitoksissa tai projekteissa ja on parhaillaan uudistumassa.

Kuva Kati Kivimäki.

Aluksi vain jotain tapahtumatiedotusta, mutta kun tässä päästään vauhtiin ja ymmärretään homman nimi, niin kokoelmatietokantaa hyödyntäviä tehtäväkokonaisuuksia, interventioita historian oppimateriaaleihin, museotietojen uutta luovaa käyttöä taideaineissa…

Suomeksi painetuissa oppimateriaaleissa on niukasti, jos ollenkaan, paikallisia esimerkkejä teollistumisesta. Kehruu-Jennyä kyllä tankataan, ja teollisuuden vaikutusta 1800-luvun brittiyhteiskuntaan, mutta entäpä Forssan Kehruu-Pajasto. James Unsworthin eli Hunsvotin tai Iita tehtaantytön elämä? Onko ihme, että historia tuntuu vieraalta kun esimerkit otetaan yleisteoksista. Museoiden kokoelmien esineet, valokuvat ja tarinat ovat kiehtovia – uskon, että niiden hyödyntäminen voi tuottaa oivalluksia ja olla oppimisen tukena. Sähköiset oppimisalustat tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia paikallisten tietovarantojen hyödyntämiseen opetuksessa.

Kuva Tanja Härmä.

Museokokoelmista voi oppia muutakin kuin historiaa. Esimerkiksi valokuvausta. Kahleita ja kaasunaamareita on Forssan Keskuskoulun 8. luokan valinnaisen kuvaamataidon ryhmän valokuvanäyttely.
Ryhmä piti pari valokuvaustuntia museolla kevättalvella 2013 opettajansa Sonja Hämäläisen ja media-assari Niklas Gabrielssonin kanssa. Evakossa olevan museon kaikki esineet oli ryhmitelty väliaikaisen säilytystilan hyllyille, ja museotilaan oli omaa kokoelmatyötämme varten rakennettu pieni esinekuvausstudio.

Kuva Tanja Härmä.

Oppilaat tutustuivat museovalokuvaukseen: millaisia esineitä museossa on, miksi ja miten niitä kuvataan ja mihin kuvia käytetään. Osan tunnista muodosti vapaa surffailu museotietokannoissa. Oppilaat valitsivat itseään kiinnostavan aihepiirin, saivat käsiinsä ammattilaisjärkkärit (kiitos Niklas ja Fai) ja kuvasivat valintansa mukaan museoesineitä. Kolmannella tunnilla kuvia käsiteltiin ja niihin photoshopattiin annos draamaa.

Teinithän eivät mitenkään revittele innostuksellaan, mutta päältäpäin katsoen näyttivät viihtyvän, keskittyvän tekemäänsä ja kuvista tuli upeita. Niistä valmistetut julisteet ovat vielä pari päivää esillä Forssan museon Aulagalleriassa ja pinterestissä.

Learning by doing. By doing what and learning what? Last spring the local 8th-graders had their photography workshop in the museum. They chose their favourite topic, an object symbolizing the topic, got professional cameras in their hands and made great photos of museum objects. They learned photography, spiced with nostalgy. The photos are on show at the museum still couple of days, and in the pinterest. 

Last Friday, the museum people learned about electric learning platform Peda.net. For us this appears as an excellent way to reach the schools.

Kun sanon päivää, hän sanoo goddag, how do you do, zdrastui, tere, buongiorno....

Vuosi pyörähti liikkeelle matkailun merkeissä. Vuodenvaihteessa museoon saatiin bussillinen moskovalaisia lapsia ja nuoria. ”Velikolepno” (upeaa) sanoi matkanjohtaja, joka näki myös edellisen näyttelyn vuosi sitten. 

Sydämellinen tervehdys Vorssasta. Kuva Kati K.

Eilen puolestaan hyppäsin itse bussiin rolluppi, läppäri ja Museoliitolta arvonnassa voitettu ipad kainalossani. Bussi vei paikalliset matkailuyrittäjät Hämeenlinnan Oivalle Matkatorille. Kerrassaan mainio tapahtuma ja mitä ajankohtaisin museolle. Alkuvuoden tee tämä -listan kärjessä nimittäin on: kokoa tekstiiliperintöaiheinen lähimatkailupaketti.

Kiitos Simo Frangén juonnosta ja Mikko Kuustonen kunnon nauruista! Veikka Gustafsson muistutti, että ei pidä luovuttaa kun pääsee näennäiseen tavoitteeseen (huipulle). Sen jälkeen pitää vielä palata perusleiriin turvallisesti. Että kouraisi. Kun Forssan Kirjavan Kankaan Kaupunki marraskuussa saatiin avatuksi, tuntui ainakin allekirjoittaneella kaikki toiminnot  h i d a s t u v a n… vaikka nythän ollaan vasta alussa eikä siis tosiaankaan kannata laiskistua. Näyttelyssä on vielä viilattavaa ja tiedottaminen pitää saada käyntiin. Yhteisötoiminnasta nyt puhumattakaan.

Alivaltiosihteeri haastattelee kirjoittajaa. Kuva Jouni Palén.

Brändikäs Lisa Sounio antoi piutpaut segmentoinnille ja korosti omaa persoonallista otetta markkinoinnissa. Hän paljasti, että pääkaupunkiseudulla on hirveän paljon sellaisia kiireisiä ihmisiä, joista olisi ihanaa tulla minibreikille Hämeeseen. Palveluiden vaan pitää löytyi näpsäkästi paketoituna, sillä arkisen kiireen keskellä harva ehtii järjestää itselleen kartanokierrosta tai eräretkeä. NAPS! Tästä pallosta nappaamme!

Lisa Sounion slaidityyliä. Kuvat Kati K.

Projektitutkija ja tämän blogin aloittanut Kristiina Huttunen siirtyi vuoden vaihteessa Hämeenlinnan historialliseen museoon. Nyyh. Onneksi kuitenkin lähelle. Ehkä saamme hänet lähimatkailupaketin koekäyttäjäksi.

Yesterday I participated Travel Market in Hämeenlinna. Local travel businesses were invited to get new ideas and new customers. The speakers Simo Frangén, Mikko Kuustonen, Veikka Gustafsson and Lisa Sounio were great - inspiring and not tasting paper at all. I learned: when you shake hands, remember to look into eyes. Strengthen your own personal voice. Pack your services so that it is easy to choose them. When you reach the peak, do save you energy to keep the level so that you can return safely. Simple but effective.