Avajaistunnelmissa

Kirjavan kankaan kaupunki ja uudistettu Forssan museo avattiin perjantaina. Jippii! Hurraa! < ja helpotuksen huokaus > Suuri ponnistus on voiton puolella. Avajaispäivän aamuna Augustinan eskarit koekäyttivät museon. Mistä tykkäsitte? Ammattionnenpyörä oli kiva! Magneettiseinä! Ja se kauppa! Kosketusnäytöt! Tuletteko toistekin? JOOOO!!

Sormissage. Kuva Tanja Härmä.

Avajaisia vietettiin mainioissa tunnelmissa. Vieraita saapui juuri sen verran kuin taloon mahtui. Kukaan ei onneksi nähnyt, miten viimeisiä johtoja ja liittimiä kolattiin piiloon ja lamppuja korjailtiin vielä noin 1,5 tuntia ennen avajaisia. Tuoreet sormivärit hissin lasissa tarttuivat muutamaan hihaan… Ranskankielinen sana kutsuvierasavajaisille, ’vernissage’, sai taannoin nimensä siitä, että vasta silloin moni taulu sai viimeistelevän lakka- eli vernissakerroksen pintaansa.  Pariisin Salongeissa tuore vernissa, meillä Forssassa sormiväri.

Avajaiskeskustelussa haarukoitiin museon sisältöihin, taloudellisiin vaikutuksiin ja hyvinvointiin liittyviä aiheita. Eli museoiden haasteista muuttuvassa maailmassa. Kiitos eloisasta keskustelusta kirjailija Anna Kortelainen, Museoliiton Kimmo Levä ja kulttuurintutkija Merja Isotalo  sekä ”oma väki” eli museon Kristiina, sivistyslautakunnan pj. Raine Immonen ja kaupunginvaltuuston pj. Kaisa Lepola. Keskustelu taltioitiin ja se on nähtävissä verkkosivuillamme.

Kippis! Kaisa Lepola (selin vas,) Kati Kivimäki, Anna Kortelainen, Raine Immonen ja Merja Isotalo. Kuva Tanja Härmä.

Mikä on museoiden anti? Ne tarjoavat eloisia, kiinnostavia ja liikuttavia tarinoita, mahdollisuuksia eläytymiseen ja viihtymiseen. Tuovat matkailijoita ja saavat itse vain pienen osan tuloista. Tarjoavat mahdollisuuksia hyvinvointiin, henkiseen terveyteen ja pitkään ikään. Avajaisissa tapaa naapureita ja kollegoja, joiden kanssa ei arjessa ehdi jutella.

Käsinkosketeltavaa historiaa. Kuva Tanja Härmä.

Uuden näyttelyn myötä museo on nyt uudessa alussa. Eväinä matkalle saatiin kannustusta ja hyviä neuvoja: etsikää yhteisiä toimintatapoja hyvinvointisektorin kanssa, antakaa virikkeitä ja inspiraatiota, jatkakaa yhteistyötä muiden museoiden, yritysten ja organisaatioiden kanssa.

Tilaisuuden tunnelmaa loivat nuoret. Musaopiston opiskelijat tarjosivat musiikin ja ammatti-instituutin ravintola-alan opiskelijat vorssalaisen cocktailtarjoilun. Aulagallerian näyttely esitteli Keskuskoulun viime kevään kasiluokkalaisten dramaattisia museoesinekuvia.

Piimäjuustoleipäset tarjolla. Kuva Tanja Härmä.

The Forssa museum reopened! After two years of planning and almost a year of renovating the museum and constructing the new permanent exhibition we are so happy to open the doors to the public again. The opening was a crowded and heartful event with good speakers is panel discussion and delicious offerings of vocational institute. The 21st century exhibition about Forssa history is now on show. Welcome to learn - to see, touch and hear about the past!

"Teen kaikkea, mitä kynällä voi tehdä"

Forssan museon toisessa kerroksessa kaikuvat monenlaiset äänet. Siivoojat huudattavat imureitaan mutta pienestä sivuhuoneesta kuulee tarkkakorvainen grafittikynän ja lyijykynän suhinaa. Astutaanpa sisään aidosta 70-luvun kerrostalo-ovesta, jossa sukunimen paikalla lukee  "Fenestra". Oven takana valonheittimen kovassa valossa työskentelee hiljainen mies niin keskittyneesti, ettei tottakaan.

Kuva: Tanja Härmä / Forssan museo

Terve! Kuka olet, mitä teet?

Hannulan Ybi olen, minut on pestattu tekemään piirros tämän huoneen seinään. Piirros on kirjahylly, jossa on kaikkea 70-luvun kamaa. Levyjä ja kirjoja, valokuvia.

Tässä ympärillä museonäyttelyä rakennetaan  täyttä päätä. Tiedätkö, miten työsi liittyy tulevaan museonäyttelyyn?

Ei ole hajuakaan. Ainut mitä tiedän, on tämän huoneen sisältö. Olen lukenut luonnehdinnan perheestä, joka tässä asuu. Sillä pohjalla työskennellään.

Täällä on aikamoinen meteli. Siivoajat siivoavat, imurit hurisevat, rakentajat rakentavat. Kuinka pystyt keskittymään?

Ei tähän tarvi keskittyä, meteli ei haittaa, tälläisen työn voi keskeyttää koska vaan.

Mikä työssä on haastavinta? Entä kiinnostavinta?

Haastavinta... No ekan viivan vetäminen seinälle. Nyt rupeaa ittekin uskomaan että tästä tulee jonkun näköinen.Kiinnostavaa on nähdä lopputulos, että minkälainen huone tästä kaiken kaikkiaan tulee, seinäpiirroksen kanssa.

Ootko tehnyt aikaisemmin jotain tämän tapaista?

Kaikenlaista kuvataidetta on tullut tehtyä. Kirjankuvituksia, julisteita, maalauksia. Päätyö tulee rakennussuunnittelun puolelta, arkkitehtikuvien piirtämisestä. Kaikkea, mitä kynällä tehdään, teen. Tosin tietokoneellakin paljon nykyään. Teatterilavastuksia olen tehnyt, jos puhutaan tälläisistä isommista töistä. Ja yhden kerrostalonkin Lavialle maalasin, ensimmäiseen kerrokseen asti.

Oho! Mitäs maalasit sen seiniin?

No maisemia. Se oli aika haastavaa.

Aiotko juhlia, kun museo avautuu?

Ehkä!

Olisiko mitään terveisiä vorssammuseo-blogin lukijoille? Miksi museoon kannattaa tulla?

Kannattaa ehdottomasti tulla jos mahdollisuuksia vain on. En yhtään tiedä, minkälainen kokonaisuus tästä on tulossa. Tuntuu siltä, että tämä muuttuu kovasti entisestään, että yhtään ei vielä voi kuvitellakaan millainen on lopputulos. Toivon, että valmis näyttely herättää paljon polemiikkia ja keskustelua!

Kiitos Ybi Hannula!

Jätämme Ybin jatkamaan työtään ja seikkailemme ohi teippauksia odottavien vitriinien kohti selkeitä vesiä. Ybin taiteellista panosta tarvitaan museon 70-lukuhuoneen rakentamiseen. Huonetta asuttaa kuvitteellinen Virtasen perhe Forssasta. Äiti on työssä kutomolla, poika kannattaa intohimoisesti FPS:n lätkäjoukkuetta. Isä on juuri saapunut Rakennusvalmisteen tehtailta kotiin ja säätää radiosta hieman suuremmalle Malin veljesten uusinta hittiä ja ja...  eipäs paljasteta loppua! Virtasen perheen kotikolo rakentuu pala palalta. Lopputulos nähtävillä Forssan museolla 23.11. alkaen. Tervetuloa, tuttu ja vieras! 

All kinds of sounds fill the old cotton warehouse - banging of hammers, noise of vacuum cleaners. "Town of Tinted Textiles" is building up piece by piece. In a very tiny room there is a man and a pencil. Ybi Hannula is making a wall drawing of a bookcase dated in the 1970´s. The case is an essential part of the 1970´s room, where an imagined Forssa family, Virtanen, lives. Outcome of Ybi´s drawings and everything else still unfinished is to be seen at the Forssa museum at 23th of November, when the museum opens. Welcome!