Nahkurin orsilla

"Ei niitä hanki pitele. Nahkurin orsilla tavataan." tuumi kersantti Penttinen Tuntemattomassa sotilaassa, ja sittemmin sanonnalla on, kuten tunnettua, vastustajaansa silponut Paavo Lipponen. Mutta kuinka moni on oikeasti nähnyt lähietäisyydeltä nahkurin orret? Forssan museolaisille harvinainen tilaisuus avautui, kun pääsimme yhdessä Wahren-keskuksen muun henkilökunnan kanssa vierailemaan Tammelan Portaan nahkurinverstaassa.

  

Portaan verstaan perusti 1800-luvun loppupuolella Turusta Forssaan saapunut Matias Mård, joka hyvää hyvyyttään otti huolekseen Forssan edesmenneen nahkurin bisneksen ja lisäksi nai tämän komian lesken. Koska ammatinharjoitus sujui ja rahaa virtasi, Mård perusti nahkurinverstaalleen sivupisteen Tammelan Portaaseen, jonne keskitti etenkin koneistetumman puolen nahkojen parkitsemisesta. 

Siellä ne olivat. Höyrykone. Suolasammiot. Kaikki ne erikoiset ja pitkällekehitetyt työkalut, jolla eläimen vuodasta tehtiin lapikkaisiin varret, kapoisiin sormiin nahkakäsineet, emännälle kiiltävä laukku käsitaipeeseen. 

Kuva: Kristiina Huttunen, Forssan museo

Nahkurinverstasta on kunnostettu mm. EU:n ja Hämeen Liiton tuella ja tänä päivänä se on eläväinen matkailuyritys vanhan Hämeen Härkätien varrella. Yhteys Forssan museon perusnäyttelyyn löytyy museon toisessa kerroksessa muoviin pakattuna odottavasta Sepänhaan kaupunginosan pienoismallista.

Pienoismallin etunurkassa on usean rakennuksen pienoiskortteli, samaisen Portaassakin vaikuttaneen nahkuri Mårdin Forssan asuin- ja työtilat, jonka äärimutkassa Loimijoen ylle kurottaa lautainen koju. Se on, näin taru kertoo, Forssan ensimmäinen vesivessa.

Kuva: Sanna Kattelus, Forssan museo 

Matkamme jatkui Mustialan maataloushistorialliseen museoon, vallan erinomaiseen paikkaan, joka ansaitsisi oman postauksensa. Sanottakoon lyhyesti, että museon ylevät mietelauseet, lempeät penkit, jotka kehoittivat väsynyttä matkalaista istumaan, kiehtovat suuresineet, erinomainen opas ja mainio juustokehäkokoelma saivat meidät hyvän tuulen valtaan koko loppupäiväksi. Kiitos Mustiala, Porras. Vorssammuseo kuittaa ja kiittää.

ps. Extrahienoja kuvia & hienoja tunnelmia yllämainituista paikoista myös Museoassarin blogissa viime keväältä!!

The staff of Forssa Museum had an opportunity to visit at Tannery Museum of Porras at Tammela. The same tanner, who worked at Forssa, had a tannery at Porras as well. The Forssa Tannery have been torn down years ago, but in Porras we were delighted to see the old machinery of leather factory and feel the unique atmosphere of  tanner´s house. The first Forssa water closet, a sort of, used to belong to the same tanner, Matias Mård. This water closet, the little shed above the river, is seen in the model of Sepänhaka in the first floor of Forssa Museum.

In memoriam Allan Kurka (1965-2013)

Tämän viikon blogissa haluamme muistaa Forssan museon entistä työntekijää Allan Kurkaa, joka poistui keskuudestamme yllättäen viime perjantaina. Muistamme Allun, "mystisen museotyöntekijän", kuten hän itseään kutsui, hyvänä ihmisenä, hirtehisen huumorin taitajana ja etevänä valokuvaajana, jonka kädenjälki näkyy tuhansissa ja taas tuhansissa esinekuvissa. Hyvää matkaa, Allu.

Kuva Allan Kurka 3.12.2010.

Didi diidii didi diidii didi diiddii diiii...

”Syrjälän Sakari SSP:ltä tässä terve. Ollaan tyhjentämässä toimitiloja Viksbergissä ja FSP:n puhelinkokoelmalle ei pian ole paikkaa. Kiinnostaisiko museota?”

Kiinnostihan se! Olihan Matkun asemalta Forssan Kehräämölle vuonna 1878 vedetty puhelinlinja yksi Suomen ensimmäisiä. Nakattiin siis kännykät käsilaukkuun ja lähdettiin katsomaan mistä on kysymys. Forssan Seudun Puhelin oli kerännyt puhelimia ja muita toimintaansa liittyviä kojeita ja kokoelma oli nyt jäämässä kodittomaksi. Mitä tehdä? Museolla ei ollut tiloja ottaa kokoelmaa noin vaan itselleen.

Puhelin tehtaalta. Kuva Tanja Härmä.

Säilytystilana toimivassa pommisuojassa heräsi suunnitelma. Jotta osaisimme päättää, mikä esineistä on järkevää ottaa museolle, kokoelma pitää käydä läpi ja luetteloida. Työhön kannattaa kutsua mukaan asiantuntijoita, eli puhelinlaitoksen väkeä.

Pommisuojasta noustiin kahvikupposelle ja kahvilassa törmäsimme FSP:n eläkeläisten puuhanaiseen. Yhteys entisiin FSP-läisiin oli syntynyt. Muutama puhelinsoitto ja projekti käynnistyi syyskuussa 2012. Lounaplussan Lyhty-hanke rupesi rahoittajaksi, Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys työnantajaksi, työntekijäksi löytyi entinen FSP:läinen, SSP:ltä löytyi luettelointihuoneet ja museolta raamit hommaan. Muun kokoelmatyön ohella uusi työntekijämme luetteloi ja kuvasi esineet ja skannasi valikoiman FSP-kuvia. Nyt kokoelma on tallennettu ainakin kuvina, vaikka se ei kokonaisuutena säilyisikään. Museon näkökulma ja yrityksen tarpeet kohtasivat.

Kokoelma on esillä 14.9.2013 saakka Forssan kirjaston näyttelytila Vinkkelissä Halloo! Forssan seudun puhelinhistoriaa –näyttelynä. Näyttelystä pienoinen osa jää Forssan museon kokoelmiin, muut esineet luovutetaan kiinnostuneille kerääjille. Esineisiin voi tutustua Pinterestissä. Puhelinharrastaja, pidä kiirettä, varaa omasi ennen kuin näyttely loppuu!

Sentraalisantroja.

Local telephone company merged with the one in neighbor, and the collection of old telephones was about to loose its home. The museum got interested for sure! One of the first telephone lines in Finland was built in 1878 between Forssan Spinning Mill and Matku railway station. But space for the collection we did not have. So, instead of depositing the collection, we started a project. We found a person with telephone expertise to make the cataloguing, and punch of retired workers to tell him stories. Look what we have now: digitized and catalogued items and photographs, exhibition of them and a good story. After the exhibition, some items will stay in Forssa museum collection, but mostly they will be given away. Are you interested?

Vuoden kesätyöntekijä valittu!

Hämmentynyt, mutta nopeasti tilanteen haltuun ottanut  palkittu

ja palkintokirja Rimppa soi - opas Forssan

kehräämöalueelle.

Onneksi olkoon Liisa Sinivaara, sinut on valittu Forssan museon vuoden 2013 kesätyöntekijäksi! Kerropa vähän itsestäsi.

Kiitos... kiitos vain! Olen lukiossa, menen toiselle luokalle, kirjoitan jo tänä vuonna. Haaveena on päästä opiskelemaan tulevaisuudessa kemiaa.

Liisa kertoo olevansa myös Forssasta ja 17 vee. Miten Liisa päädyit tänne Ronttismäen tehtaalaiskotimuseoon töihin?

Mulla on sellanen tavoite, että yritän säästää niin, ettei tarvitsisi koskaan ottaa opintolainaa. Ensin en ajatellut hakea kaupungille kesätöihin. Mutta sitten kaveri sanoi, että kaupungilla on vielä peruutuspaikkoja. Niin soitin kaupungille, tulin museolle haastatteluun ja sain paikan. Olisi mulla ollut toinenkin kesätyö loppukesäksi, mutta tämä tuntui paremmalta.

Millaiset fiilikset työstä?

Mukavaa on ollut. Paljon porukkaa käy päivisin verrattuna omiin odotuksiin. Kirkon esittelijänä kesätöissä ollut kaveri sanoi, että voi olla päiviä, jolloin ei käy ketään. Mutta täällä kyllä käy. 

Millainen on normipäivä Ronttismäessä?

Asiakkaiden opastusta. Ja sitten otan joka päivälle jonkun suuremman työn. Esimerkiksi yhtenä päivänä leikkaan nurmen tai hoidan pihaa. Huomenna ajattelin siivota.

Mikä on kivaa tässä työssä?

Tämä on kokonaisuutena tosi hyvä paikka. Vaihteleva. Yksin jos olisi koko ajan, niin vois olla tylsää. Ja se on kivaa kun oppii koko ajan jotain uutta. Esimerkiksi täällä käy ihmisiä, jotka kertovat asuneensa täällä. En kyllä silloin mitään yritä opastaa, kuuntelen vain.

Mikä on ollut kauheinta?

Ei… ei täällä mikään kauheaa ole. Mutta haasteellista oli se, kun pidin ruotsiksi kierroksen. Eikä se kauheaa siis ollut, mutta jos nyt jotakin pitää keksiä tähän.  

Mitäs tä meinaat tehdä, kun kesätyö päättyy? Aiotko käydä museossa tulevan talven aikana vai pysytkö niin kaukana kuin pippuri kasvaa?

Sunnuntaina työt loppuvat, maanantaina alkaa koulu. Kyllä varmaan käyn museossa, me käydään äidin kanssa usein, esimerkiksi Kotkan Merikeskus Vellamossa. Yhden meidän sukulaisen vene on siellä näyttelyssä.

Haluatko sanoa blogin lukijoille vielä jotain?

No että tämä [Ronttismäen tehtaalaismuseo] on yllättävän mielenkiintoinen paikka. Kannattaa käydä!

Kiitos haastattelusta Liisa! Ei kun jatkamaan asiakaspalvelua & puutarhatöitä. Hyvää jatkoa ja koulunalkua, sitten kun se aika koittaa! Ja onnea kirjoituksiin!

Forssan museo valitsi vuoden kesätyöntekijän ensimmäistä kertaa. Aika näyttää, jatkuuko traditio. Kaikki kesän kesätyöntekijät ovat olleet parasta A-laatua ja kisa kärkikolmikon kesken oli todella tiukka. Kiitos siis Vili, Venla, ja Liisa! Tavataan ja moikataan!

We congratulate 17 year old Liisa for winning  the title ”The Forssa Museum Summer Employee 2013”. In the interview Liisa reveals that even though she´s going to study chemistry in the future she likes museums and history quite much. Maritime Museum Vellamo in Kotka is one of her favourites. Of course she likes Ronttismäki, where she works, as well, and  she recommends the visit to RonttismäkiFactory Workers´ Museum for everyone.