Esillä ovat!

Piirustushiiltä & kuvatulosteita, maalaustelineitä ja tussin suhinaa.

Mitä siitä syntyy?

Siitä syntyy näyttely " Kurkistus Tulevaisuuteen" . Näyttelyssä on esillä seitsemän näyttelyarkkitehti Taina Väisäsen tekemää luonnosta, jotka kuvaavat noin vuoden päästä avattavaa Forssan museon uudistettua perusnäyttelyä. Luonnokset on laitettu esille museon nykyiseen perusnäyttelyyn, niille paikoille, joita luonnokset kuvaavat.

Palautteen saamiseksi tussasimme luonnosten lomaan Palautemittarin, joka on saanut ideansa Taro Gomin Raapusteluja-kirjasta. Palautemittarissa voi antaa suunnitelmalle suojasäälukemia, helle- tai pakkaspalautetta. Sekä tietenkin kommentoida luonnoksia ja kysyä perusteita tehdyille ratkaisuille.

 Taina Väisänen/TAKT:Kolmas kerros ja kilometripylväät.

Piirtämään näyttelyvieraat pääsevät nykyisessä Tekstiilihuoneessa, jossa kerätään ideoita paikalle tulevaan 1970-luvun interiööriin.  Ensimmäisen kerroksen porrastasanteella puolestaan on esillä Esko Aaltosen ottamia henkilömuotokuvia ja tilannekuvia. Valokuvia voi äänestää - suosituimmat kuvat nähdään tulevassa näyttelyssä ja asiakaspalvelutiloissa.

Tämä kaikki avautuu Forssan museossa tulevan viikonlopun aikana. Lauantaina luonnoksia pääsee tutkailemaan Perhelauantain merkeissä klo 10-14. Sunnuntaina vietetään Kehräämön joulutoria 11-17. Molempina päivinä museolla ja Kehräämön alueella myös paljon, paljon muuta ohjelmaa!

Tervetuloa jouluilemaan Forssan museolle ja Kehräämölle!

ps. Reki-kampanja porskuttaa eteenpäin oikein mukavasti. Forssan museon joulukalenterissa teemana on tänä vuonna myös Viksbergin reki! Luukuista paljastuu nykyisen perusnäyttelyn valittuja paloja - availe luukkuja päivittäin ja odota joulua kanssamme!


Exhibition "Peaking the Future" will be opened at Forssa Museum next weekend. The exhibition consists of sketches made by exhibition architect Taina Väisänen. The sketches present the future permanent exhibition, which will hopefully be open this time next year. Feedback from the audience will be collected at next weekend in the spirit of Taro Gomi... something to draw, something to write!

Uinuvat kokoelmat, aktiivinen kartunta ja nykydoku?

Forssan museo on mukana museoiden TAllennus ja KOkoelma –yhteistyöringissä, joka kokoontui eilen Kansallismuseossa. TAKO-museot toteuttavat kokoelmiinsa liittyviä tallennus- ja dokumentointiprojekteja, ja muutaman kerran vuodessa kokoonnutaan asian ääreen isolla porukalla tai pienemmissä, aiheittain jaetuissa ryhmissä. Forssan museo liittyi tuotantoa, palveluita ja työelämää käsittelevään ryhmään Muistoja Kutomolta ja Kutomo elää! –projektien kautta.

TAKO-yhteistyöhön liittyy myös kartoitusta ja järjestyksenpitoa. Tavoitteena on jakaa tallennusvastuuta, etteivät kaikki museot tallentaisi samoja juttuja ahtaisiin varastoihinsa. Aholan Teemu rupesi selvitysmieheksi, soitti 119 museoon ja kyseli kokoelmatyön painopisteistä. Vastauksista hän laati yhteenvedon siitä, mitä museot haluavat kerätä.  Lopputuloksesta on hauska etsiä ”tallennustyön mustia aukkoja”. Eikö kukaan tallenna makkarateollisuutta? Rakennuksia? Graafista teollisuutta? Missä on Kekkonen, missä naiset? Eikö yksikään museo tallenna terveydenhoitoa? Entä yhdistystoimintaa? Eikö Suomen historiassa ole mitään muuta käännekohtaa kuin 2. maailmansota?

Museot ovat innostuneita profiloitumaan ja tekemään yhteistyötä. Yli sata museota on jo nimennyt itselleen läheisen tallennusalueen. Työn ja kokemusten jakaminen ja muilta oppiminen on hauskaa ja tärkeätä. Yhteistyön ja keskustelun kautta piirtyy esiin oman museon erityispiirteet. Pikkumuseolle hämmentävää on projektiin liittyvä mallintava ja hallinnoiva osuus. Onko tosiaan tarpeen luoda malli, jossa jokainen elämän alue sopimuksin sidotaan jollekin museolle tallennettavaksi? Mikä on pienen museon todellinen mahdollisuus sitoutua yhteistyöhön isojen kanssa?  

Jaa että mikä on nykydoku? Se on nykydokumentointia, jossa jokin nyt tapahtuva ilmiö – vaikkapa toimittajan tai päiväkodin työpäivä - tallennetaan valokuvin, videoin ja esinein, ja tallennetaan kokoelmiin. Uinuva kokoelma puolestaan on sellainen, jota ei enää tai juuri nyt kartuteta eikä juuri esitelläkään.  Aktiivinen kartunta tai tallennus tarkoittaa sitä, että jokin ilmiö on tallennustyön ja muistitiedon keruun kohteena.  Meillä Forssassa nykydokua ja aktiivista tallennusta on tehty tekstiiliteollisuuden muiston parissa.

Nyt alkoi museomyssyn alla raksuttaa: miten TAKOn antamat ideat voisivat kanavoitua uuteen perusnäyttelyyn...

Kuvassa vasemmalla kuvaajana Ville Koivisto, pöydän ääressä tutkija Maria Vanha-Similä ja haastateltavana Ilkka Palsa, joka kertoo Finlaysonin muovitehtaasta - dokumentti dokumentoinnista!

Forssa museum participates the TAKO network through collecting and documenting Forssa textile heritage. TAKO is an acronym from the Finnish words tallennus (acquisitions and documentation) and kokoelmat (collections). More than hundred museums is willing to share the responsibility of preserving our common cultural heritage. Collaboration is mainly fun: learning together, sharing good practices, bench-marking.  Who will be in charge of documenting work at sausage factory? Concrete factory? What about Kekkonen and the women?

"Se on mun anoppini, herrajjumala!"

"Toikin on niin tuttu ihminen, ei se vaan mun anoppini oo... Se on mun anoppini, herrajjumala!" Tunteikas jälleenkohtaaminen syntyi eilisessä muistelutilaisuudessa, jossa näytettiin 1950-luvun valokuvia Forssan tekstiilitehtailta. Museon henkilökunta kirjasi kynät sauhuten aikalais- ja muistitietoa ylös. Parituntisen aikana valkokankaalla kulki satakunta kuvaa, joissa näkyi tehtaan arki ja sen työntekijät: anopit, naapurit ja kylänmiehet. Tunnisti joku itsensäkin kuvasta.

Kuvia Forssan tehtailta -tilaisuus keräsi luentosalin täyteen, paikalla oli reilut 60 henkilöä ja tunnelma oli tiivis.Tehtaalaishuumori hersyi, lempeistä lakanoista löytyivät leveimmät koneet. Konemallien ja työvaiheiden perusteella moni kuva löysi oikean sijaintinsa ja tarkemman ajoituksensa. Tarinat taustoittivat faktatietoa. Liisteripirtistä otetusta kuvastakin täytyisi löytyä oma aviomies, mutta kun ei näy, niin valitaan kaikista komein.

Tehtaalaisten jälleenkohtaamisesta saatiin taas monta tiedonmurusta, jotka vievät museon arkea eteenpäin: kuvatiedot tallennetaan kokoelmajärjestelmään, tutkija Maria Vanha-Similä sai aineistoa tutkimukseensa ja Vorssammuseo 3.0 kuvamateriaalia taustoittavia tarinoita uuteen perusnäyttelyyn. Rullaajat on tunnistettu, ja se rakas anoppi.

It's my mother-in-law, for godssake! The emotional reunion was held in memory lane with pictures from Forssa textile factory back in 1950's. The former employees of the factory helped the staff from Forssa museum to update the context and persons in photographs from museum's textile collections. As a cherry on the top, we heard hilarious stories, which can be used in our new permanent exhibition. Thanks to our active co-workers!

Kovan jätkän porsche

Pelasta reki! –kampanja pyörähti käyntiin marraskuun alussa. Kampanjalla kerätään varoja 1700-luvulta peräisin olevan Viksbergin reen konservointiin. Kampanjan järjestää Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, jonka kokoelmiin reki kuuluu, yhteistyössä Forssan museon ja Vorssammuseo 3.0:n kanssa.

Reen on yhdistyksen kokoelmiin lahjoittanut agronomi Axel Stålström, jonka äidinisä oli Forssan patruuna Wahren. Stålströmit perivät Viksbergin kartanon Wahrenilta; reki on siis saanut museonimensä kartanon mukaan.

Aiempi esinetutkimus on selvittänyt, että reki on valmistettu 1700-luvun loppupuolella. Reen siro kustavilainen muoto, tyylikkäät maalauskoristeet ja pehmustetut, maalatuilla kankailla verhoillut istuinpenkit taas kertovat reen olleen se parempi menopeli. Tai kuten Vorssammuseo 3.0:n Sanna asian ilmaisi: ”oman aikansa porsche”.

Reen upea, maalattukuosinen kangasverhoilu on pahasti kulunut. Kuva: Henna Aaltonen

Yhdistyksen vuosikertomuksessa ja silloisen Lounais-Hämeen museon asiakirjoissa on reestä vain niukkoja tietoja; lahjoittaja Stålströmin nimi ja maininta: ”kuulunut Armfeltille”.

Armfeltien suku hallitsi 1700-luvun lopulla Joensuun ja Wiurilan kartanoita Uudenmaan Halikossa, jonne on Forssasta nykyteitä matkaten reilut kuusikymmentä kilometriä. Wiurilan kartanoa johti 1700-1800-lukujen vaihteessa August Philip Armfelt, toimekas mies, saaden kartanon kukoistamaan.

Historiankirjoituksessa August Philip on jäänyt kosmopoliitin veljensä, Joensuun kartanoa hallinnoineen, Ruotsin Kustaa III:n ja Venäjän Aleksanteri I:n luottomiehen Gustaf Mauriz Armfeltin varjoon. Kun museoamanuenssi Asta kertoi henkilökunnan kahvipöydässä löytämästään Armfelt-yhteydestä, alkoi yksi ja toinekin kaivella mielessään yksityiskohtia nimenomaan Gustaf Mauritzin vaiheikkaasta elämästä. ”Mitä kaikkea se oikein teki”? ” En muista tarkkaan, muuta kuin että se oli sellanen – aika kova jätkä”.

Milloin ja miten reki on siirtynyt joltain Armfelt-suvun jäseneltä Stålströmien haltuun Forssan Viksbergiin vaatii lisäselvitystä. Vaikka tämän hetken tiedoilla on epätodennäköistä, että reki olisi kuulunut enemmän Euroopan hoveissa kuin Joensuun kartanossa viihtyneelle Gustaf Mauriz Armfeltille, niin ainakin hetken verran voimme fiilistellä, että Viksbergin hieno reki on voinut olla oman aikansa kovan jätkän porsche.

** Päivitys 13.11.2012 Kiitos ahkeran ja oivaltavan paikallishistoriantutkijan Marketta Havolan, reen alkuperä on saanut lisävalaistusta. Agronomi Axel Stålströmin lahjakirje vuodelta 1927 löytyi.   Kirjeessä Stålström ilmoittaa reen olleen Gustaf Maurtiz Armfeltin reki, jota tämä käytti rakkausseikkailujensa kulkupelinä. Samassa kirjeessä Stålström tosin arvelee, että anekdootti on keksitty.... Mutta kukapa tietää lopullista totuutta! 

Reki kaupan edessä. Kuvat: Henna Aaltonen

Old antique sledge used to belong to the family Stålström, who owned the Viksberg Manor in Forssa. Old documents reveal that the sledge was once owned by Armfelt family, whose most known member was swedish and finnish courtier and diplomat Gustaf Mauriz Armfelt.  But was he the one who owned the sledge? He and his brother had manors in Halikko, not so very far from Forssa, at the same time the Viksberg sledge was new, bright and beautiful. Lounais-Häme Local History and Museum Association is collecting money for the conservation of old sledge by selling gift gards. Vorssammuseo 3.0 co-operates.

Update 13.11.2012:  An old letter reveals that the sledge actually used to belong to Gustaf  Mauriz Armfelt. Armfelt used the sledge  in case of love affairs, claims the writer of the letter, Axel Stålström.

Rykkityykistä

Palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Yksi kerrallaan, välillä reippaankin voltin jälkeen. Olemme miettineet millä tapaa tuoda esille uudessa perusnäyttelyssä aitovorssalainen painokangas. Kuosien kirjo on valtaisa ja kirjavan kankaan osastosta tulee varmasti yksi suosikeistani.

Näyttelyarkkitehtimme toi meille ajatuksen kankaisista vitriineistä. Näyttelyn punaiseksi langaksi havittelimme eri aikakauden kuoseja. Mutta millä tapaa? Vastaus oli pyörinyt aivan silmiemme edessä, mutta se vaati aikaa kypsyä. Rykkityyki.

Painokoneen aluskangas, rykkityyki on monen muistoissa rakas. Kuosit ja värit vaihtelevat. Vaikka tehdas on lopettanut toimintansa jo pari vuosikymmentä sitten, rykkityyki on edelleen läsnä museon arjessa. Meille säilyneet palaset ovat kullanarvoisia ja niitä käytetään harkiten.

Onneksi kankaan painamisen taito ei ole paikkakunnalta unohtunut, siitä pitävät huolen Tasapainon osaavat ihmiset. Kun idea alkoi kirkastua, Tasapainossa saimme vastauksia käytännön ratkaisuihin. Ajatus siitä, että saisimme näyttelyyn käsin painettua kangasta, tuntui hienolta. Näyttelyssä limittyy yhteen painokankaan perinne ja nykyaika.

Nyt on yksi palanen kohdallaan, loputkin löytävät paikkansa, yksi kerrallaan.

Our puzzle begins to shape it's form, a piece by piece. We have thought how to create the feeling of printed fabric in our new permanent exhibition. What is the big idea behind all those patterns throughout the years? We want to use real fabrics in our exhibition and luckily the skill of printing has not disappeared from Forssa. When the exhibition team had a clear idea, we got help from Tasapaino and found out how to create it. In our new exhibition, the skills of past and present will be now visible.