Välitilinpäätös

Talven saapuessa Forssaan näyttelynuudistushanke suuntaa katseensa niin taakse-  kuin  myös eteenpäin. 

Tilaisuuden ajatusten kokoamiseen saimme, kun pääsimme esittelemään hankettamme Museoliiton Lahdessa järjestetyssä Näyttelycaféssa. Kiitoksia Pauliina ja lahtelaiset, kiitoksia kaikki osallistujat, jotka jaotte meille kommenttejanne, kritiikkiänne ja kannustustanne! Selvästikään emme Forssassa ole keksimässä pyörää uudestaan -  monet ovat tarponeet samaa polkua eteenpäin jo aikaisemmin, mutta ehkä steppaamme hankeen tällä kertaa ihan oman vorssalaisen askelkuvion. 

Vorssammuseo 3.0 -projektissa näyttelynuudistus ja yleisön osallistaminen kulkevat käsi kädessä. Näyttelycaféssa haluttiin tietää, kuinka sidos näkyy lopullisessa näyttelyssä. Kerroimme Vorssammuseo 3.0:n ydinajatuksesta: kun yleisöä osallistetaan jo näyttelysuunnittelun aikana, yhteistyö museon kanssa tulee jatkossakin luontevaksi osaksi niin eri ryhmien kuin yksittäisten ihmistenkin toimintakulttuuria. Se näkyy museon oven käymisenä entistä useammin, haluna osallistua näyttelyn lisäksi museossa tapahtuviin muihin  toimintoihin, ystäväyhdistyksiin, tapahtumiin ja työpajoihin. 

Sitten päädyimme konkretiaan - tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Kerroimme käsikirjoituksen jakamisesta halukkaille ja siihen saadusta palautteesta. Kerroimme, että aihepiireistä mukaan toivottiin 1903 puoluekokousta, Koijärven lintujärvitaistelua ja Forssan kaupunkikuvan muutosta. Kaikki olivat mukana käsikirjoituksessa jo ennestään, mutta palaute sai huomaamaan aihepiirien tärkeyden forssalaiselle identiteetille.   

Yleisöjen osuus esinevalintoihin kirvoitti keskustelua. Uskallammeko liikkua Forssassa auringonlaskun jälkeen, jos se vanha tuttu arkku ei ole enää uudessa näyttelyssä esillä samassa paikassa kuin ennen - tai ei ole esillä ollenkaan?  Kerroimme lähestyneemme asiaa jo heti projektin alussa järjestämällä vanhan näyttelyn arviointitilaisuuden Kehräämön joulutorin 2011 yhteyteen. Arvioinnin tuloksen perustella näyttelyn ylivoimaisesti rakastetuin esine - Sepänhaan pienoismalli - jatkaa tulevaankin perusnäyttelyyn.

Lisää vaikutusvaltaa asiakkaat tulevat saamaan myös Kistun, museon digitaalisen kokoelmahallintajärjestelmän kautta. Kistuun avataan vuoden 2013 alussa asiakkaille tarkoitettu käyttöliittymä, jonka toimintojen avulla yksittäinen asiakas voi osallistua perusnäyttelyyn tulevan  talonpoikaisinteriöörin esineistön valintaan. Interiöörin sisältö tulee vaihtumaan aika ajoin joten vaikutusmahdollisuus on jatkuva. 

Paljon muitakin näyttelysisältöihin vaikuttavia toimia toimme museokollegojen tietoisuuteen - mm. koululaisyhteistyön eri muodot ja tekstiilitehtaiden työntekijöihin keskittyvän muistitietoprojektin kautta saadut näyttelysisällöt. 

Ja kas! Yhtäkkiä huomasimme, että ne punaiset langat, jotka arkipäivän  moniajosähellyksessä joskus  tuntuvat hautautuvan, löytyivät jälleen ja muodostivat tunnistettavan kuvion. Toiminnan ydin kirkastui ja jalostui. 

Jatkamme matkaamme projektin parissa selkäreppu kokemuksista sopivan painavana, lumeen aitoforssalaisia askelkuvioita tallaten. 

* * *

Sitten  jotain aivan muuta: Forssan museo avasi Kutomo elää -verkkonäyttelyn! Tutustu, ihastu ja kommentoi! 

Vorssammuseo 3.0 was invited to Näyttelycafe  - arranged by Finnish Museums Assosiation  - to have a speech about interaction of museum and its audiences during a exhibit planning project. We had a change to meet colleagues and  hear their comments about our doings.  Making a speech was a great opportunity to stop - and look  back. And to remind ourselves what we had achieved during bygone year. 

At the same time in Forssa Museum:  a digital exhibit about the past of Forssa Textile Industry was opened. Texts are also in english. Please, take a look!  

Oikein pimeää museovierailua!

Forssan museo ja Vorssammuseo 3.0 johdattavat alueen koululaisia syyslomaan kirjaimellisesti sammutetuin lyhdyin. 

Museosta on nimittäin valot sammuneet. Vain Aulagalleriassa tuikkii himmeä valo. Jokin näyttelyssä  narahtelee. Esineetkö siellä liikkuvat itsekseen... vai aave? Museotyöntekijä yksi toisensa jälkeen lähtee selvittelemään tilannetta - ja katoaa selittämättömästi. 

Museo kutsui alueen koululaisia selvittämään pimeän museon mysteeriä Mennään museoon-viikon merkeissä viikolla 41. Keskiviikosta perjantaihin lapset pelastivat eksyneitä museolaisia näyttelystä vain rohkeus ja taskulamppu aseinaan. Palkkioksi onnistuneista operaatioista pelastajat saivat kuulla jännittäviä tarinoita lounaishämäläisistä tontuista, jättiläisistä sekä eräästä hyvin laiskasta Mekliinistä. Kadonneita etsiessä oli aikaa myös tutustua näyttelyesineisiin oman taskulampun avulla. Lopuksi rohkelikoille  painettiin muistoleima kämmenselkään.

Kiinnostus pimeälle museokierrokselle oli valtaisaa eivätkä kaikki kiinnostuneet tällä kertaa päässeet mukaan. Mikä takaa sen, että eksymisiä ja löytymisiä on luvassa jollain tapaa toteutettuna tulevaisuudessakin. Siihen asti - pitäkäähän valot päällä ja aaveet pois kintereiltä!

There are no lights in Forssa Museum! Some odd noise can be heard from the dark exhibition rooms. Ghosts, maybe..? All the employees who have dared to explore the exhibit rooms are gone missing. What to do? Forssa Museum invited schools to solve the mystery of the Dark Museum and Missing Employees. Brave children made a tour in dark exhibition and, yes, found all the missing employees! In reward they heard folktales from Lounais-Häme District - and receved a bravery stamp on their hands. The Dark Museum Tour was a part of the national Mennään museoon-week  which encourages schools to visit museums.

Herrakerhon viesti tulevaisuuteen

" Sitten kun vuonna 1853 perustettu kutomo oli palanut tammikuun 13. päivänä 1877, rakennettiin samana vuonna uusi kutomo 560 Powerlooms-koneelle (mekaaniselle kutomakoneelle) insinööri Christian Bruunin johdolla," 
kirjoitti Forssa-yhtiön virkailija Rudolf Meyer vuonna 1877 - mutta mihin?  

Ylen tiedetoimitus, Prisma studio, kerää tietoja siitä, minkälaisen esineellisen viestin ihmiset haluavat lähettää tulevaisuuteen. Prisma-studion blogiin kertyneiden vastausten mukaan joku lähettäisi kyyneleitä, toinen elektronista romua, kolmas usb-tikun tai tupakka-askin - tulevaisuudessa kun ei ainakaan jälkimmäistä ole eikä siitä mitään tiedetä. 

Tulevaisuutta miettivät myös Forssa-yhtiön virkamiehet vuonna 1877 sinetöidessään pienen, noin viisitoista kertaa viisitoista senttimetriä kokoisen lyijyarkun ja muurauttaessaan sen Viksbergin rakenteilla olevan kutomon piipun yläosaan. ( Lyijyarkkujen piilottaminen aikakapseleiksi oli 1800-luvulla yleinen tapa - niin tehtiin mm. Tampereen Finlaysonilla, täältä ja täältä.)

Arkku löytyi piippua purettaessa 1928. Sen sisältä löytyi rahoja ja postimerkkejä vuodelta 1877, kuva tehtaiden perustajasta A.W Wahrenista sekä aiemmin samana vuonna palaneen kutomon raunioista. Mukana oli myös tekstiarkkeja: runo* , tietoa Forssan tekstiilitehtaista, tehdasyhteisöstä ja tehtaan henkilökunnasta..  

Palanutta kutomoa 1877. Forssan museon kuva-arkisto.

Lyijyarkku on museokokoelman tärkeimpiä esineitä mutta silti en voi olla miettimättä, millainen olisi hieman henkilökohtaisempi viesti 1800-luvulta. Millainen olisi pumpulienkelin laatikko? Entä laitosmiehen, pinnarin, noppaajan, säättipojan?  

Lyijyarkku on esillä nykyisessä Forssan museon perusnäyttelyssä. Se tulee mukaan myös uuteen perusnäyttelyyn. Lyijylaatikkoon liittyen Forssan museo esittää museovierailijoille samanlaisen haasteen kuin Prisma-studio. Mitä Sinä haluaisit viestittää tästä hetkestä, omasta elämästäsi ja elinympäristöstäsi tuleville sukupolville - ja mitkä esineet valitsisit kuljettamaan viestiä? 

Vastauksia tullaan saamaan mm. Heikan koulun museokerholaisilta. Osa vastauksista päätyy tulevaan näyttelyyn vanhan laatikon läheisyyteen. Siihen asti - omaa laatikkoa kasaamaan!  

* Runon kirjoitti Tammelan Mustialassa maanmittausta opettava oleva insinööri, runoilija D.W af Gruebbens. Hän käytti runossaan kaikkia Euroopan keskeisiä kieliä - sekä tietenkin ruotsia, joka oli Forssan tehtaiden virkamiesten äidinkieli. Suomen kielen nousua valtakieleksi runoilija ei selvästikään osannut ennustaa tai ehkä sillä runoilu ei vain luonnistunut. Sen sijaan lentoliikenteen tulevaisuutta von Gruebbens visioi ansiokkaasti. 




When the old pipe of Forssa Weavery was taken down at 1928, workmen found a little lead box. It was hidden into the old pipe of weavery, when the mill and the pipe was rebuild  after a disastorous fire in 1877. Inside the lead box there were coins, letters, statistics of Forssa Company, a poem, photo of the founder of the Forssa Company, A.W Wahren, and the picture presenting ruins of weavery.  Gentlemen, who hid the box were officials of Forssa Company. The texts are written in swedish and a poem in english, german, french, swedish - and latin. The box will be shown in the new exhibit of Forssa Museum and we ask people of Forssa make their own time capsules. Some of them will be presented in the new exhibit as well as the old lead box.  

Onko totta - onko väliä?

4.9.1832

Aamusella astelin laivaani Tukhoman satamassa. Satamakonkilla minulle heiluttivat kättään isä ja usea muukin sukulaiseni. Lähdimme Tukhoman satamasta lounaistuulen puhaltaessa. Lämmin syystuuli heilautti lievetakkini helmoja ja tuuli tarttui kaljaasin purjeisiin. Sydämeni täyttyi ilosta & riemusta. Maailma! Täältä tullaan! * 

Edellisessä blogikirjoituksessa Sanna mietti omien tarinoiden rakentumista satunnaisten esineiden inspiroimien assosiaatioiden  avulla.  Tällä viikolla blogissa jatketaan samoilla linjoilla. 

Forssan tehtaiden perustaja, A.W Wahren vietti nuoruutensa oppipoikana Tukholman Kungsholmenissa sijaitsevassa värjärilaitoksessa. Oppipoika-ajan päätyttyä hän lähti kisällinvaellukselle Eurooppaan. Kisällivaelluksellaan nuori Wahren piti päiväkirjaa.

Autenttiset kisällinpäiväkirjat ovat kadoksissa. Forssa-yhtiön papereita hallinnoivien arkistojen arkistoluettelot eivät tunne niitä. Museomme säilytystilat  "Iäisyys" ja "Helvetti" eivät ole pullauttaneet niitä vielä sisuksistaan. Referaatteja, varsin tarkkojakin, päiväkirjoista kyllä löytyy. Niiden perusteella retkeily Euroopassa avarsi nuorukaista varsin paljon. Kisällivuosien aikana Wahren solmi kontakteja, joiden hyödyllisyys todentui Forssan puuvillatehtaita perustettaessa.

Mitä jos näyttelyyn tehtäisiin referaattien pohjalta kuvitteellinen kisällipäiväkirja päiväkirjamerkintöineen? 

Kun kuvittellista sisältöä esitetään museonäyttelyssä, on tietenkin huolehdittava siitä, että kuvitteellisuus on lukijalle selvää eikä sekoitu faktatietoon. Wahrenin kuvittelliset päiväkirjat eivät kuitenkaanole ainoa uuteen perusnäyttelyyn suunniteltu elämysteksti. Mutta voiko härpäkkeitä ja elämyssisältöjä olla liikaa? Ja toimivatko ne? Kuka niitä tarvitsee?

Erään näkökulman asiaan antaa Tampereen taidemuseo, joka vietti viime vuonna juhlavuottaan näyttelyn  "Onko totta" - merkeissä. Näyttelyn teokset olivat peräisin taidemuseon omista kokoelmista. Taideteoksia toisiinsa liittävät tarinat kutoi kokoon kirjailija Johanna Sinisalo.  Taidemuseossa mielikuvituksen ja assosiaatoiden käyttö toimi hienosti:  kuvitteellista tarinaa vasten faktiset näyttelyesineet - taideteokset - alkoivat elää aivan uudella tavalla. Kulttuurihistoriallisessa museossa kehys on eri. Vai onko? Sitä voi pohtia vaikka tutustumalla Jyväskylän yliopistomuseon verkkonäyttelyyn "Unon ja Wolmarin matkassa".

Mitä mieltä sinä olet? 

* Wahren lähti kisällivaellukselleen Tukholman satamasta 4.9. vuonna 1832. Saattamassa häntä olivat isä ja joitakin sukulaisia. Tämä on faktaa. Alun päiväkirjamerkintä ei kuitenkaan ole Wahrenin itsensä tekemä vaan keksitty näiden faktojen pohjalta.  

Thinking of  weaving together imagination and historical facts. The founder of Forssa textile industry, A.W Wahren, kept a diary when travelling around Europe as a young journeyman. The diary is missing. Could we make up "a diary"  for educational purposes - based on information we know about happenings and dates during his yourneyman years? Does the mixing of imagined content and historical facts work?