Forssan Mullankaivajat: opiskelijoiden puheenvuoro

Syksyn blogikirjoitusten sarjassa äänen saavat Mullankaivajat -arkeologiakurssille osallistuneet 11 Forssan yhteislyseon opiskelijaa. Kirjoituksissa kurkistellaan paikallishistorian ja arkeologian tarinoihin sekä pohditaan omia ennakko-olettamuksia kurssista ja tutkimuksen tekemisestä. Aloitusvuorossa ovat Elli ja Juuso. Tervetuloa Mullankaivajien matkaan!

Minun Mullankaivajani

Viime vuoden lopussa, kun kävimme tulevan lukiovuoden kurssien esivalinnoissa, kerrottiin meille ensimmäisen kerran Forssan Mullankaivajat -arkeologiakurssista. Kavereiden kanssa vähän naureskeltiin, että ”Hehe, pitäiskö mennä”, mutta aika pian vitsailu vaihtui siihen, että ihan oikeasti oltiin lähdössä valinnaiselle historian kurssille porukalla, josta kukaan ei lukiossa aikonut sen kummemmin historiaa lukea. Ideana oli, että saadaan iltapäiville vähän kevyempi kurssi, jonka myötä pääsee myös ulkoilemaan ja kokeilemaan uutta mukavaa tekemistä.

Wiksbergin kartanon alue oli itselleni lähes kokonaan tuntematon ja uusi, enkä ikinä ollut edes käynyt siellä. Siksi oli tosi mielenkiintoista lähteä tutustumaan sen historiaan paremmin. Moni asia yllätti – ensimmäisenä se, että alue ei kummasti näyttänytkään enää samalta, kuin vanhoissa valokuvissa mitä meille näytettiin. Itselleni tuli myös yllätyksenä se, kuinka paljon ja kuinka nopeasti maassa tuli vastaan löytöjä. Tietenkään läheskään kaikki löydöt eivät olleet yksinään merkittäviä, suurimman osan ollessa vain tulipalon jäljiltä jääneitä rakennusmateriaaleja, kuten tiilen palasia ja nauloja. Toisaalta se ei itseäni haitannut, sillä mielestäni kaivauksilla työskentely itsessään ja se, että maassa oikeasti oli paljon löydettävää oli sellaisenaankin jo mahtavaa. Ja kyllä kaivauksilta löytyi myös todella mielenkiintoisia löytöjä (joiden löytyessä sitten tuuletettiinkin ihan kunnolla), kuten kolikko ja toisiinsa sopivia keramiikan palasia.

Retkipäivä Kuusiston Piispanlinnalle.
Kuva: Tuuli Ravantti

Kurssin päättivät päiväretki Kuusiston Piispanlinnalle, sekä huikea viimeisen tunnin kisailu. Sain uuden kokemuksen, ja vaikken arkeologiasta vieläkään paljoa osaisi, niin ainakin tykkään kaivaa ja muistan varmaan unissanikin milloin Wiksbergin kartano paloi – 1978. Sain myös upean visiitin Forssan lehdessä sekä radiossa, ja meninkin sitten möläyttämään jotain siihen suuntaan että ”lähdin kurssille vähän niin kuin vitsillä”. Jokainen voi arvata mikä osa haastattelustani päätyi loppujen lopuksi lehteen :D. Päälimmäisenä kurssista jäi kuitenkin mieleen hyvä porukka, jolla saatiin jutut tehtyä, mutta oli myös todella hauskaa oli keli ja takana ollut päivä sitten millainen tahansa.

Kirjoittaja:
Elli, Mullankaivajat, Forssan yhteislyseo

Ennakko-odotuksia ja pohdintaa Mullankaivajat-kurssista

Minua on aina kiinnostanut historia ja olen ollut kiinnostunut varsinkin sotahistoriasta. Katson aina välillä televisiosta erilaisia dokumentteja esimerkiksi ensimmäisestä- tai toisesta maailmansodasta. Olen myös aina ollut hyvä historiassa ja saanut hyviä arvosanoja koulussa. Se on myös ollut aina yksi lempiaineistani koulussa.

Arkeologiasta minulla ei ollut paljoakaan kokemusta ennen tätä kurssia. Olen kyllä katsonut erilaisia dokumentteja arkeologiaan liittyen telkkarista ja ne ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta, varsinkin ne dokumentit jotka kertovat muinaisen Egyptin löydöistä. Ennakko-odotukseni kurssia suhteen olivat odottovaiset. Kun kurssi alkoi, ajattelin että kurssilla käsiteltäisiin Egyptin historiaan ja sen arkeologisiin esineisiin koskevia asioita, mutta siellä käsiteltiinkin Forssan historiaa ja sen alueelta löytyneitä esineitä. Odotin myös, että kurssilla olisi tehty enemmän paritöitä, mutta se oli vain hyvä ettei tehty, koska en tykkää yhtään ryhmätöistä.

Kenttätöissä oli mielestäni mukavaa ja siellä pääsi kokeilemaan sellaisia asioita mitä muuten ei pääsisi kokeilemaan. Ajattelin ennen kurssin alkua, että olisimme kaivaneet lapioilla kenttätöissä, mutta siellä käytettiin pieniä raaputusvälineitä. Pääsin harmillisesti osallistumaan kenttätöihin vain kerran, vaikka olisin halunnut olla mukana useammin. Kurssista jäi parhaiten mieleen kenttätyöt ja se, mitä sieltä löysin kaivauspäivänä. Tutkimuskohteesta jäi mieleen sieltä löydetyt tiilen palaset ja muut esinelöydöt.

Kirjoittaja:
Juuso, Mullankaivajat, Forssan yhteislyseo

Löydöt putkahtivat esiin heti pintamaan alta kartanorakennuksen lounaiskulmassa.
Kuva: Elli Wessman.

Forssan Mullankaivajat: Uusia elämyksiä ja paikallishistoriaa

Ryhmä Forssan yhteislyseon opiskelijoita lähti tänä syksynä Forssan museon Mullankaivajat -arkeologiahankkeen kyydissä matkalle Wiksbergin kartanon tarinaan. Valinnaisena arkeologian kurssina toteutettu hanke johdatteli tieteellisen työtavan, arkeologisen tutkimuksen ja oman kotiseudun menneisyyden saloihin.

Mullankaivajat kenttätöissä Wksbergin kartanon päärakennuksella. Kuva: Forssan museo.

Kurssin alussa haettiin vastauksia siihen, mitä arkeologia on ja miten arkeologit muodostavat tulkintoja menneestä maailmasta. Kenttätöissä opiskelijat iskivät kätensä multaan ja osallistuivat Wiksbergin kartanon päärakennuksen paikalla tehtyihin arkeologisiin kaivauksiin. Päämääränä oli selvittää, mitä vuonna 1978 palaneesta rakennuksesta on säilynyt maan uumenissa ja mitä tutkimusten myötä paljastuvat löydöt voivat meille kertoa. Löytöjä saatiinkin satamäärin ja jälkitöiden aikana opiskelijat osallistuivat itse tekemiensä löytöjen luettelointiin ja analysointiin.

Kurssin päätteeksi pyysimme oppilaita kirjoittamaan Mullankaivajien teemaan sopivat blogitekstit. Aiheiksi valikoitui kaikkea seudun paikallishistoriasta pohjoisten alueiden arkeologiaan ja projektin aikana syntyneisiin ahaa-elämyksiin.

Forssan Mullankaivajien kirjoitukset julkaistaan syksyn kuluessa Vorssammuseo 3.0 -blogissa. Aluksi Elli, Juuso ja Vilma kertovat omista odotuksistaan ja oivalluksistaan kurssiin ja arkeologiseen työskentelyyn liittyen. Tämän jälkeen seuraa taustoitusta Lounais-Hämeen esihistoriaan ja historiaan: Miika on kirjoitti Forssan Salmistonmäen varhaismetallikautisesta asuinpaikasta ja Eetu, Julia ja Anni perehtyivät Wiksbergin ja Jokioisten kartanoiden menneisyyteen. Joonas otti selvää Alex Wahrenin elämästä. Aada puolestaan innostui analysoimaan syksyn kenttätöiden yhteydessä löytynyttä lasi- ja keramiikkaesineistöä. Lopuksi Sulon saamelaisten seitoja käsittelevä teksti toimii hyvänä esimerkkinä siitä, mitä kaikkea arkeologian keinoin voidaan tutkia.

Ensimmäinen kirjoitus julkaistaan Vorssammuseo 3.0 -blogissa jo tulevana maanantaina 26.10.

Innokas työporukka kaivaa ja dokumentoi koekuoppaa Wiksbergin kartanolla.
Piirustuksen on tehnyt Forssan Mullankaivajiin osallistunut Anni Eskelinen.

Mullankaivajat on Suomen Kulttuurirahaston hanke, jossa tutustutaan arkeologisen tutkimuksen kautta tieteelliseen työskentelyyn ja oman kotiseudun menneisyyteen.


Kirjoittajat:
Samuel Reinikainen & Tuuli Ravantti
Mullankaivajat, Forssan Museo