Uusi Automaattikutomo sai täysautomaattiset Northorp-koneet

Kun tänään käy Yhtiönkadun varrella sijaitsevassa Kutomon kauppakeskuksessa, harva enää ajattelee miltä tämä iso tiilirakennus on sisältä aiemmin näyttänyt. Kuitenkin vielä puoli vuosisataa sitten rakennus oli automaattikutomo, jossa kauppahyllyjen tilalla oli parhaimmillaan lähes 1500 kutomakonetta. Sotavuosien seurauksena Finlayson-Forssa -yhtiö ei ollut tehnyt suuria investointeja vuosikymmeneen, mutta 1950-luvulle tultaessa tilanne oli toinen. Oli aika siirtyä uuden tehokkuuden ja automaation aikakaudelle. Vuonna 1951 valmistunut automaattikutomo oli aikansa edistyksellisempiä ja silloisten Pohjoismaiden suurin kutomo.

Kuva on Finlayson-Forssa Oy:n automaattikutomosta, joka valmistuessaan 1950-luvun alussa oli Pohjoismaiden suurin ja uudenaikaisin. Kuva: Forssan museo.

Automaattikutomoon sijoitettiin tehtaan ensimmäiset täysautomattiset kutomakoneet, jotka päätettiin hankkia saman tien Euroopan suurimmalta valmistajalta, British Northrop Loom –yhtiöltä. Yrityksen tehtaat sijaitsivat Englannin Blackburnissä, teollisen vallankumouksen synnyinmailla. Yksi näistä sadoista Forssaan tuoduista Northrop-kutomakoneista on nykyisin tallennettu Forssan museoon. 

Museon vuodelta 1951 peräisin olevan Northrop-koneen alkuperäinen olemus on hyvin säilynyt. Katse saattaa helposti keskittyä koneen laidassa olevaan erikoiseen sylinteriin, joka onkin erällä tapaa laitteen sydän. Kyseessä on kudepuolakehikko eli patteri, jonka avulla kone vaihtoi automaattisesti syöstävään eli sukkulaan uuden lankapuolan tyhjän tilalle. Näin kutojan ei enää tarvinnut pysäyttää laitetta puolanvaihdon ajaksi, vaan kone saattoi käydä keskeytyksettä, kunhan patteriin oli aina ladattuna uusia lankapuolia. Kun aiemmin yksi kutoja oli pystynyt hoitamaan yleensä kolmea tai neljää vanhaa kutomakonetta kerralla, nyt yksi työntekijä saattoi pyörittää 12-24 Northrop-konetta samaan aikaan.

Automaattipatterin lisäksi Forssan koneisiin oli lisätty pienempää hienostunutta tekniikkaa, kuten loimilangan katkeamisen havaitsevat loimenvartijat ja kudotun kankaan määrän laskevat mittarit. Kuva: Forssan museo.

Museoitu Northrop-kone on hieno muisto 1950-luvun Forssan tekstiiliteollisuuden nousukaudesta, mutta samalla se kertoo myös vanhemmasta historiasta. Kun kone otettiin käyttöön 1951, kutomakoneiden kehityksessä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia moneen vuosikymmeneen. Tästä kertoo se, kuinka koneelle nimensä antanut englantilainen James Henry Northrop (1856-1940) oli keksinyt sukkulan automaattisen latausmekanismin jo 1800-luvun lopulla. Ehkä kuitenkin juuri tämän takia Forssaankin hankittiin kyseiset koneet, sillä niiden yksinkertaisena pysynyt tekniikka oli ajan saatossa osoittautunut luotettavaksi. 

Muuallakin oltiin ilmeisesti samaa mieltä, sillä esimerkiksi Blackburnin tehtailla koneita valmistettiin 1900-luvun puolivälissä noin 500 kappaletta kuukaudessa. Forssan museolla olevan koneen dokumentointia varten olikin runsaasti tietoa saatavilla, sillä koneita on säilynyt monen museon ja innokkaamman keräilijän kokoelmissa. Northrop-koneiden laadusta kertoo se, että moni tallella oleva kappale on vielä aivan toimintakunnossa. Näihin päiviin on säästynyt jopa kokonainen vanha kutomahalli, jossa näkee ja etenkin kuulee, miten menneen ajan automaattikutomot työstivät kangasta: linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=2-KJUhY_cMM 

Northrop-koneet toivat Forssaan myös kansainvälisyyttä. Kuvassa Blackburnin tehtailta Forssaan tullut englantilainen James Kirwin asentaa upouusia kutomakoneita 1950-luvun alussa. Kirwin erottui Forssan katukuvasta ”churchillimäisellä” olemuksellaan, ja kaipasi kaupunkiin erityisesti englantilaista pubia. Yhdyslangan haastattelussa vuodelta 1952 James osasi myös esittää selvällä suomen kielellä mielipiteensä paikallisesta oluesta: ”Auran tumma olut hyvää, ei Loimaan pilsneri.” Kuva: Forssan museo.

Northrop-koneet pysyivät Forssan kutomateollisuuden selkärankana parikymmentä vuotta. Siitä Forssan museon Vaunutallissa majaileva yksinäinen Northrop-kone myös kertoo. Ajan tuoman patinan lisäksi koneen nykyinen ulkomuoto on osoitus myös tehdyn työn määrästä. Koneessa olevien useiden eri valmistajien varaosien perusteella konetta on huollettu runsaasti ja käytetty vielä 1970-luvun alussa, jolloin viimeiset Northrop-koneet saivat väistyä uudempien tieltä. Vuoden 1972 4. numeron Yhdyslangassa eräs vanhempi laitosmies kirjoittaa Forssan viimeisistä T-mallin Northropeista haikean proosallisesti:

Uudet nuoret laitosmiehet nyt raahaavat noita vanhoja ystäviäni konepajan pihamaalle. Vielä jää muutama T-kone louskuttamaan printteetä ja sideharsoa. Käydä rämisevät ympärilleen vilkuillen ja vauhtiaan kiihdyttäen. Ehkä sanovat toisilleen: ”Yritetään pojat – muuten tulee eteen pitkä tie niin kuin kavereille tuolla”. Liian pitkäksi jäänyt suolinahan pää heilahtaa jokirannan suuntaan

Loppu vuoden mittaan Forssan museo julkaisee blogissaan juttusarjaa Vaunutallin koneista ja niiden värikkäisiin tarinoihin tehdystä tutkimusmatkasta. Kirjoittaja on kesän 2019 Forssan museolla tekstiiliteollisuuden koneiden parissa työskennellyt FM Niklas Pietilä.

Seuraavan kerran museon Vaunutallin koneiden äärelle päästään yleisöopastuksella 6.11. klo 14. Lähtö Forssan museolta (Wahreninkatu 12) Opastus on maksuton.

Tekstiiliteollisuuden koneet Forssan museon kokoelmissa

Nyt jo ohi kiitäneen kesän 2019 alussa Forssan museolla käynnistyi lyhytkestoinen mutta kooltaan suurempi projekti: tavoitteenamme oli dokumentoida ja luetteloida digitaaliseen muotoon museon esinekokoelmiin kuuluvat suuret tekstiiliteollisuuden koneet. Samalla tarkoitus oli saada tallennettua koneisiin kätkeytynyt historia sellaiseen muotoon, että museokävijöillekin saataisiin järjestettyä kiehtovia yleisöopastuksia Forssan tekstiiliperinnön teknillisempään menneisyyteen. Nykyisin koneet on sijoitettu Kehräämöalueen Vaunutalliin, jonka vuoksi oli myös tarpeen ryhtyä kunnon fyysiseen työhön: vaunutalli tuli saattaa yleisölle sopivaksi vierailuvarastoksi, jossa tekstiilikoneet pääsevät näkyvästi esille. Tehtävä vaatikin niin uusien hyllyjärjestelmien pystyttelyä kuin pumppukärryllä taiteilua.

Positiivisesti yllättäen, työ onnistui odotettua helpommin. Jo heinäkuussa Ehtootori-tapahtumien yhteydessä yleisölle voitiin järjestää avoimet ovet Vaunutallin, ja kierrokset saivatkin suuren kiinnostuneiden joukon kurkistamaan tallin perälle asti. Samalla vielä kesää ollessa jäljellä koneiden rikasta historiaa oli kartoitettu runsaasti ja tieto oli huolellisesti luetteloitu. Forssan museon koneet tarjoavat näin hienon kurkistusikkunan 1900-luvun tekstiiliteollisuuden teknologiaan ja työprosesseihin. Samalla koneet kertovat tietenkin tarinaa myös itse Forssasta ja sen kirjavasta tekstiilihistoriasta. Seuraava oiva tilaisuus päästä koneiden äärelle avautuu Forssan museon järjestämässä syksyn teemaopastuksessa 6.11.2019 klo 14 Vaunutallissa.

Uuden automaattikutomon (1951) valmistumisen myötä hankittiin uusia täysautomaattisia kutomakoneita. Kuvassa on yksityiskohta Northorp -kutomakoneen puolapatterista, jonka ansiosta kutojan ei enää tarvinnut vaihtaa käsin uutta lankapuolaa sukkulaan. Kuva: Forssan museo.

Vaikka päämääränä oli saada luetteloitua ensisijaisesti vain alle kymmenen konetta, työmaa oli huomattavan laaja. Harvinaisina sekä hyvin erikoistunutta tekniikkaa sisältävinä laitteina näiden esineiden elinkaarien selvittäminen ei ole ollut mitenkään yksinkertaista. Forssan museon esineluettelo ja valokuvakokoelmat tarjosivat hyvän ponnahduslaudan, mutta heti alussa oli selvää, että tiedonmurusia täytyi lähteä etsimään monenlaisista muista lähteistä. Käsillä olevan aiemman tutkimuskirjallisuuden lisäksi avuksi tulivat muun muassa 1800-1900-lukujen taitteen tekstiiliteollisuuden oppikirjat ja Finlayson-Forssan Yhdyslanka-tehdaslehdet 1940-80-luvuilta. Muutamat digitoidut arkistot kertoivat paljon koneen ulkomaisista valmistajista. Johtolankojen loputtua kirjallisista lähteistä tietopyyntöjä lähetettiin niin Englannin, Ranskan kuin Unkarin museoihin. Ympäri maailmaa peräisin olevat koneet osoittavatkin hyvin, miten kansainvälinen Forssa oli jo kauan aikaa sitten. Oma lukunsa tiedonkeruussa on ollut koneiden sisältämä muistitieto ja ns. hiljainen tieto: kaikki se aikoinaan koneiden käyttöön sekä niiden kanssa työskentelyyn liittyvät muistot ja kokemusperäinen tieto, jota ei ole minnekään muistiin kirjattu. Kesällä ehdittiinkin saada muutamia pikaisia mutta mainioita juttutuokioita aikaiseksi Forssan tehtailla työskennelleiden ihmisten kanssa. Toivottavaa toki olisi, että vielä lähitulevaisuudessa toteutuisi laajempi ja kattavampi koneisiin liittyvän muistitiedon kerääminen.

Kuvassa on meneillään säätin vaihto, jossa rengaskehruukoneen täydet lankapuolat vaihdettiin tyhjiin. Säättitytöllä on kuvassa päällään puoliesiliina, jonka isossa taskussa tyhjät puoat kulkivat kätevästi mukana.
Kuva: Forssan kehräämö, 1950-luku. Forssan museo.

Vaunutalliin sijoitetut koneet edustavat laajasti 1900-luvun tekstiiliteollisuuden menneisyyttä. 1950-luvulta peräisin olevat rengaskehruukone ja Northrop-kutomakone ovat muistuttamassa koko puuvillateollisuuden perustasta, eli langan kehruusta ja kankaiden kutomisesta. Muut koneet puolestaan kertovat pääosin kankaanpainannasta, joka yhtenä tekstiiliteollisuuden erikoisosa-alueena on Forssan historian kannalta erityisen oleellista: Vuodesta 1861 Forssa oli ensimmäinen ja pitkään myös ainoa painetun kankaan tuottaja Suomessa. Niinpä massiivinen telapainokone, eriskummallinen moleteerauskalusto ja epätavallisen kookas reprokamera ovat kiehtova aikamatka arvokkaaseen Forssan painokangastuotannon menneisyyteen.

Kuva on otettu Finlayson-Forssan Viksbergin tehtaiden viimeistämöstä, telapainokoneiden rivistöstä. Ensimmäinen telapainokone ostettiin Forssan tehtaille jo vuonna 1862. Vaunutallissa on esillä yksi telapainokone, joka hankittiin Forssaan vuonna 1937. Kuva: Forssan museo.

Syksyn ja loppu vuoden mittaan Forssan museo tulee julkaisemaan blogissaan juttusarjaa Vaunutallin koneista ja niiden värikkäisiin tarinoihin tehdystä tutkimusmatkasta. Kirjoittaja on kesän 2019 Forssan museolla tekstiiliteollisuuden koneiden parissa työskennellyt FM Niklas Pietilä.

Forssan museon Aulagalleria muuttuu Galleria Moletiksi

Forssan museon alakerran näyttelytilaa on vaatimattomasti kutsuttu Aulagalleriaksi. Tunnelmallinen makasiinimme on houkutellut paljon kiinnostavia näyttelyitä ja taiteilijoita, ja sen nimi onkin herättänyt kävijöissä ihmetystä: "Eihän tämä ole mikään kylmän kalsea aula, vaan galleria isolla G:llä!" Riittävän usein kommenttia kuultuamme aloimme ajatella: Miksipä emme tosiaan tekisi asialle jotakin? Persoonallinen galleria ansaitsee arvoisensa nimen!

Ja uusi nimi on ... Galleria MOLETTI!


Timo Väisänen ja Tiina Karhu ripustavat teosta Galleria Moletin seinälle.


Nimi otetaan käyttöön tekstiilitaiteilijoiden Tiina Karhun, Aet Ollisaaren ja Tuiti Pajun TEKOÄLYTÖN -näyttelyn avajaisissa torstaina 16.5. klo 17-19.


Sana 'moletti' juontaa 1800-luvulle ja liittyy kankaanpainannan menetelmien historiaan. Kankaan painaminen alkoi Forssassa vuonna 1861, kun tehtaalle saatiin ensimmäinen perrotiinipainokone, joka käytti kankaan painamiseen kaiverrettuja puulaattoja. Heti seuraavana vuonna hankittiin telapainokone. Telapainokone siirsi kuvion kankaalle ns. syväpainomenetelmän avulla. Moletin kaiverruksessa haluttu kuvio siirrettiin kaivertamalla metallisylinterille, ns. emämoletille. Sen jälkeen kuvio siirrettiin osin mekaanisesti, osin kemiallisesti korkokuvaksi toiseen metallilieriöön. Tätä sanottiin reliffiksi. Reliffistä kuvio siirrettiin kupariselle painotelalle eli valssille, jolla kuvio painettiin kankaaseen. Aluksi koneen käyttämät kupariset moletit ja valmiit painotelat tilattiin kaiverrettuina ulkomailta. Valmiiksi kaiverrettuine kuosikuvioineen ne toivat Forssaan eurooppalaisen painokangasmuodin.

Vuonna 1892 tehtaalle hankittiin moleteerauskone sekä palkattiin moletöörejä sitä käyttämään. Eräskin Joseph Heim saapui Forssaan Mulhousen maineikkaasta tekstiilikaupungista vuonna 1902. Museon arkistoista löytyi hänen työsopimuksensa. Vuonna 1926 tehtaalle palkattiin Saksasta alan ammattilainen, molettimestari Ernst Paul Lehmann. Hänen myötänsä tuli mahdolliseksi koko kankaanpainoprosessin - kuosimallista valmiiksi kankaaksi -  toteuttaminen Forssan tehtaalla. Lehmannin alaisuudessa vuodesta 1926 työskennellyt Tauno Tähti muistelee Turun Sanomien haastattelussa 3.8.1981:
"Ei silloin ollut tekstiilitehtaalla taiteilijoita tai ateljeita. Kauppamatkustajat toivat malleja ulkomailta. Kaivertaja oli sen ajan suunnittelija, hän toteutti ideat ja aiheet uusiksi kuoseiksi. Vanhoja malleja piti aina sen verran muunnella, ettei ihan suoraan matkittu."

Ensimmäiset tehtaan omat mallisuunnittelijat aloittivat työskentelyn jo 1940-luvun puolella. Tauno Tähden tytär Arja Mattila (o.s. Tähti) palkattiin mallipiirtäjäksi kuparivalssiverstaaseen vuonna 1948. Ennen työhön ottoa tehtaan insinööri Matti Moring kysyi Tähden isältä: "Osaaks teidän likka piirtää?" Tytär Arja teki kotona piirustuksen näytteeksi ja sai paikan. Forssan ateljee perustettiin virallisesti vuonna 1951.

"En ole kiivennyt Lönnrotin tapaan puuhun piirtelemään. Minun puuni, kouluni ja yliopistoni on ollut tämä tehdas. Täällä olen kuvani tehnyt", muisteli Arja Mattila tekstiilitaiteilijan työnsä alkuvaiheita Yhdyslanka-lehdessä 3/1976.

Moletti on telapainoprosessissa käytetty kuparisylinteri, johon kaiverrettiin käsin haluttu kuvio tai kuosi.
Kuvassa on moletööri työssään.
Kuva: Forssan museo

Forssan tehtailla siirryttiin uudenlaiseen rotaatiopainotekniikkaan 1970-luvulla, ja vähitellen telapainokoneet jäivät historiaan. Forssan museon kokoelmissa on lukematon määrä moletteja, niiden valmistuksessa käytettyjä työvälineitä sekä uhkea kahdeksan värin telapainokone, joka oli käytössä 1930-1980-luvuilla.

TET-harjoittelijan mietintöjä Forssan kauppalan vuoden 1925 asemakaavasuunnitelmasta

Forssan museo sai tänä keväänä TET-harjoitteluun forssalaisen Miika Aaltosen. Yhtenä tehtävänään Miika tutustui Bertel Jungin laatimaan, Forssan kauppalan vuoden 1925 toteutumattomaan asemakaavasuunnitelmaan. Tarkastelusta syntyi blogikirjoitus.

Yksityiskohtakuva Forssan ensimmäiseksi asemakaavaksi laaditusta Bertel Jungin vuoden 1925 suunnitelmasta.
Kuva: Forssan museo.

Nimeni on Miika Aaltonen. Olen ollut TET harjoittelussa Forssan Museolla nyt viikon verran ja viimeistelen eri töitä, mukaan lukien tämän. Harjoittelu on ollut mukavaa ja olen tutustunut kivoihin ihmisiin.

Olen ollut lähes aina kiinnostunut asioiden ulkonäöstä. Nykyään olen kiinnostunut rakennusten ja kaupunkien arkkitehtuurista ja suunnitelmista. Niinpä otin mielelläni vastaan työn jossa arvioitiin Forssan toteutumatonta asemakaavaa. Asemakaava on ollut esillä kotonani jo aiemmin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tutkin sitä ja tajusin, ettei se ollut toteutunut. Kaava on mielenkiintoinen ja Forssa olisi ollut hyvin erilainen kaupunki jos se olisi toteutunut.

Puistojen ja kivitalojen kaupunki  -  Forssa 1925 asemakaavassa

1920-luvulla elettiin suuressa optimismissa: tulevaisuus ajateltiin majesteettisena ja viheriöivänä. Sen mukaan monet kaupungit suunniteltiin laajoiksi ja puistomaisiksi. Myös Forssa oli suunniteltu tällaisella ajatuksella.

Puuton keskusta

Suurin osa vanhaa puista keskustaa olisi pistetty matalaksi (joskin niin myöhemmin kävikin), keskustasta ainoastaan Ronttismäki olisi suunnitelmassa säilytetty. Sekä Lamminrannan päähän, että vastakkaiseen päähän oli asemakaavassa suunniteltu puinen asuinalue.

Kuvassa näkyy Ronttismäki eli nykyinen Kalliomäen kaupunginosa.
Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.

Asemakaavassa kauppatori oli sijoitettu nykyisen Keskuskoulun viereen, puuvillamakasiinien kohdalle. Torin laitaan oli suunniteltu asemarakennuksia, joiden vierestä kulkisi rautatie. Torin viereen oli suunniteltu kivitaloja, niin kuin muuallekin keskustaan. Tori sijaitsisi Tammelantien vieressä (nyk. Koulukatu) ja sen vasemmalta puolelta kulkisi Keskuskatu aina Hämeentielle saakka. Suunnitellun torin toisella puolella sijaitsi jo ennestään Aleksanterin kansakoulu.

Aleksanterin kansakoulu. Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.

Kuvassa on Forssa-yhtiön lastentarha, joka valmistui vuonna 1901. Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.

Kansakoulusta oikealle Hämeentien varressa sijaitsee yhä entinen Forssa-yhtiön lastentarha (nyk. Augustinan päiväkoti) ja sen vieressä oikealla Kirjastotalo (nyk. Vapaaseurakunnan kirkko). Rakennukset säilytettiin asemakaavassa todennäköisesti historiallisista syistä. Kummallekin puolelle puutaloja oli suunniteltu kivisiä kerrostaloja.

Nykyisen linja-autoaseman kohdalle ja kirkon viereen oli suunniteltu uutta Kirkontoria.

Kirjastotalo. Nykyisin rakennuksessa toimii Vapaaseurakunnan kirkko.
Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi.

Huviloita, puistoja ja bulevardeja

Kaupunkiin oli suunniteltu myös pari bulevardia. Matkuntie olisi jatkunut Forssassa Pohjoisena puistokatuna joka olisi risteytynyt Lammin puistokadun kanssa kivitalojen ympäröimänä. Kaupunkiin oli ajattelutavan mukaisesti suunniteltu paljon puistoja. Suurinpiirtein siihen missä on nykyisin Ankkalammi oli suunniteltu huvilatontti. Matkuntien eteläiselle puolelle oli suunniteltu suuri huvila-alue ja Kutomontehtaan kaakkoiselle puolelle toinen pienenpi huvila-alue.

Asemakaava ei toteutunut suurilta osin: sodan jälkeen väestö kasvoi nopeasti ja ajattelutapa kaupunkisuunnittelussa oli muuttunut lähiömäiseksi, joten taloja pyrittiin rakentamaan edullisesti ja väljästi. Umpikorttelit muuttuivat avoimiksi kortteleiksi.

Kuvassa Ankkalammi Forssan keskustassa.
Kuvaaja: Pentti Nurmi, Kuva: Forssan museo, www.piipunjuurella.fi


Kirjoittanut: Miika Aaltonen

Tekstiilimuseosta Kuosikeskukseksi

Forssan museon arki näyttää tyyneltä, vaikka pinnan alla kuhisee. Syksystä 2017 lähtien on väännetty ja vaivattu Tekstiilimuseo Tyykin tulevaisuutta. Tyykistä tulevaisuuteen -hanke selvitti, miten toimintaa saataisiin tehostettua. Suurimmaksi pulmaksi osoittautuivat tilat. Tilaa oli paljon, mutta se oli epäkäytännöllistä.
Yhteensattumat avasivat uusia mahdollisuuksia. Käsityökeskus Sigrid muutti pois Kehräämöltä. Mainossatama ilmoitti olevansa kiinnostunut tekstiilimuseon miehittämästä Valimorakennuksesta. Alkoi mittailu, suunnittelu ja puntarointi. Lopputuloksena tekstiilinäytteet ja arkistotavara (yhteispaino noin 9 tonnia) jaettiin entisen käsityökeskuksen ja linja-autoaseman tiloihin ja tekstiiliteollisuuden koneet (yhteispaino noin 10 tonnia) siirrettiin Vaunutalliin. Toimintatilaa on museolla nyt 120 m2 aiempaa vähemmän, mutta pienessä ajassa ollaan saatu monta sumaa purettua.



Arkkitehtitoimiston luonnos Kuosikeskuksen pohjaratkaisusta.

Koneet ja tekstiilit vaativat erilaisia tiloja

Tekstiiliaineisto ja tekstiilin valmistuksen koneet erotettiin toisistaan, sillä ne vaativat erilaisia olosuhteita. Aiemmin koneet olivat näyttelytiloissa ja tekstiilit hämärän pölyisessä vaunutallissa. Nyt koneet on viety krouvimpaan tilaan ja tekstiilit siisteihin sisätiloihin. Forssan kokoelman erityispiirre on painokangasmallien eli kuosien runsaus. Kuosien käyttömahdollisuuksia tutkitaan ja niiden toivotaan olevan entistä näyttävämmin esillä tulevaisuudessa. Tekstiilimuseon muodonmuutos ulottuu kokoelman profiloimisesta, järjestämisestä ja tilaratkaisuista yhteisön toimintaan ja kaupunkitilan hyödyntämiseen. Muutoksessa haetaan myös keinoja kokoelman parempaan näkymiseen tekstiilimuotoilun alalla. Paljon toisiinsa limittyvää ja eri suuntiin kurkottavaa on pelissä.

Avainsanoja

Finlayson = suomalainen tekstiilialan yritys- ja tuotenimi. Nimi tulee skotlantilaisesta James Finlaysonista, joka perusti yrityksensä Tampereelle vuonna 1820. Alkuperäinen Finlayson-yhtiö on kahdensadan vuoden aikana käynyt läpi monenlaista muutosta ja omistuspohjaa. Nykyinen Finlayson on Forssan museon tärkeä yhteistyökumppani, joka on tuotannossaan hyödyntänyt Forssan museon hoidossa olevan kokoelman alkuperäiskuoseja.
Forssa-yhtiö = ruotsalaisen Axel Wahrenin perustamat Forssan kehräämö (1847), kutomo (1851), lankavärjäämö (1853) ja viimeistämö (1857) yhdistyivät Forssa-yhtiöksi vuonna 1859. Tehtaiden ympärille kasvavaa tehdaskylää kutsuttiin myös Forssaksi. Kankaan painaminen aloitettiin Forssassa vuonna 1861, ensimmäisenä Suomessa. Kun Forssa-yhtiö fuusioitui Oy Finlaysoniin Ab vuonna 1934, Finlaysonista tuli perinteikkään kangaspainon isäntä. Oy Finlayson-Forssa Ab (vuonna 1973 "Forssa" jäi nimestä pois) työllisti parhaimmillaan 2500 forssalaista ja toimi Forssassa vuosina 1934-2009. 
Forssan ateljee = painokankaiden suunnitteluosasto, joka perustettiin Forssaan vuonna 1951. Sitä ennen painokangasmallit oli tuotu tai kopioitu ulkomailta.

PMK eli Puuvillatehtaitten Myyntikonttori Oy oli viiden puuvillatehtaan (Finlayson, Forssa, Porin Puuvilla, Tampereen Pellava ja Vaasan puuvilla) perustama  yhteinen markkinointiyhtiö, joka toimi vuosina 1932-1975. Kuva Kristiina Huttunen.

Konehuone = Vaunutalli, johon tekstiiliteollisuuden koneet on siirretty. Kesän 2019 aikana on tarkoitus järjestää ”Kierroksia konehuoneessa”, joiden aikana voi tutustua tekstiilinvalmistuksen tekniikkapuoleen. Tulevaisuudessa tila voisi toimia katseluvarastona.
Kuosi = painamalla, kutomalla tai muulla pintakäsittelyllä toteutettu tekstiilin koristekuvio; painokangasmalli; vaatteen muoto tai malli. Forssan kokoelman erityispiirre on painokangasmallien runsaus.
Kuosikeskus (työnimi) = suunnitelma painokangaskuoseihin erikoistuneesta museo-toimintatilasta, joka järjestäisi, säilyttäisi, esittelisi ja digitoisi Forssan teollisen tekstiilin kokoelmaa. Kuosikeskukseen voisi tulla vapaaehtoistöihin, työpajoihin, ryhmävierailulle tai tutustumaan tekstiilikokoelmaan yksinään: hakemaan tietoa, inspiraatiota tai seuraa. Kuosikeskus olisi tiiviissä yhteistyössä muotoilualan oppilaitoksiin ja yrityksiin. Kuosikeskus olisi siis uudelleensyntynyt ja toimintatavoiltaan uudistettu Tekstiilimuseo Tyyki. Toistaiseksi ”Kuosikeskus” on väliaikainen yhteisöllinen työtila eli kasa pahvilaatikoita täynnä tekstiiliä, joukko sekalaisia hyllyjä ja pöytiä ja niiden keskellä hääriviä ihmisiä.



Tältä "Kuosikeskuksen" tila näytti tammikuussa kun Kuositalkoot aloittivat. Noin 20 kuutiota kuosinäytteitä piilotteli vaihtelevassa järjestyksessä, sekalaisissa pahvilaatikoissa. Kuva Kristiina Huttunen.

Kuositalkoot = vapaaehtoistoiminta, jossa museon hallussa oleva järjestämätön tekstiiliaineisto ja kuosiluonnokset lajitellaan. Kuositalkoot alkoivat tammikuussa ja jatkuvat tämän vuoden ajan työvaiheisiin sopivalla aikataululla. Talkoisiin on tähän mennessä osallistunut 55 henkilöä ja työtunteja on karttunut noin 190.
Kuosien kaupunki = visio tekstiilikuvioiden elävöittämästä Forssasta, jossa kaupungin värikäs tekstiilihistoria olisi pelmahtanut arkistojen kätköistä raikkaaseen ulkoilmaan. Tulevaisuuden Kuosien kaupunki houkuttelisi matkailijoita ja ilahduttaisi asukkaita. Se kasvaisi vähitellen yhteisistä teoista ja päätöksistä. Ensimmäiset Kuosien kaupunki -ilmiöt ovat jo toteutuneet. Niitä ovat viime vuonna maalatut sähkökaapit, torin vessa, katumaalaus Kehräämöllä ja kuosiin istutettu kukkapenkki. Komein teko oli uudet kuosiin suunnitellut jouluvalot. Vuoden alussa Linja-autoaseman odotustilaan ilmaantui kuosisuunnittelijoista kertova ikkunanäyttely ja tulevalle kesälle on suunniteltu lisää kuosikukkapenkkejä, muraalimaalaus ja julistenäyttelyä.
Muutostyöt = tarpeellisia Kuosikeskuksen aikaansaamiseksi. Suunnitelmissa tekstiilikokoelma sijoitettaisiin tilatehokkaisiin siirtohyllyihin yleisön ja työskentelyn tilojen yhteyteen, niistä lasiseinin erotettuna. Kokoelmatilaan järjestettäisiin suositusten mukainen olosuhdeilmastointi. Muut tilat toteutettaisiin ilmaviksi ja helposti muunneltaviksi. Tilojen ulkoasu olisi katseenkestävä ja heijastaisi värikästä kuosikokoelmaa. Mikäli rahoitus saadaan järjestymään, muutostyöt tehtäisiin vuoden 2020 alussa ja kohde avattaisiin yleisölle vuonna 2020, osana Finlaysonin 200-vuotisjuhlaohjelmaa.
Tekstiiliteollisuuden kokoelma = forssalaisen tekstiiliteollisuuden koneita, työvälineitä, tuotenäytteitä ja dokumentteja sisältävä kokoelma, joka on karttunut Oy Finlayson Ab:n ja yksityisten lahjoituksista sekä tehtaalta pelastetusta aineistosta.
Teollisen tekstiilin kokoelma = Forssan kaupungin hoidossa oleva noin 500 hyllymetrin laajuinen tekstiilinäytekokoelma, joka sisältää Forssa-yhtiön, Finlayson-Forssan, Porin Puuvillan, PMK:n ja Finlayson Oy:n tuotenimillä valmistettuja kankaita. Kokoelma on Suomen kattavin teollisesti painetun kankaan kokoelma. Ollut museon hoidossa vuodesta 1996.
Tekstiilimuseo Tyyki = Forssan tekstiiliteollisuutta esittelevä museo, joka perustettiin entiseen Valimoon vuonna 1997 esittelemään tekstiiliteollisuuden kokoelman koneita ja tuotantoa. Aluksi nimi oli ”Forssan museo”, erotuksena Lounais-Hämeen museosta. Nimet muuttuivat vuonna 2006, kun Lounais-Hämeen museo muuttui Forssan museoksi ja Forssan museo sai nimikilpailussa nimekseen Tekstiilimuseo Tyyki. Vuodesta 2013 lähtien Tyyki on palvellut kokoelmatyön tilana ja ollut yleisöltä suljettu. Valimon tilasta luovuttiin lopullisesti joulukuussa 2018.

#finlayson #forssa #forssanateljee #konehuone #kuositalkoot #kuosienkaupunki #kuosikeskus #muutostyöt #tekstiilimuseotyyki #teollisentekstiilinkokoelma #tekstiiliteollisuudenkokoelma