Nautiskellen ja vlogaten Forssan museossa

Millainen on Suomen museoissa vieraileva museokävijä? Museovirasto on tehnyt asiasta tutkimusta jo 1980-luvulta lähtien. Viimeisin suuri museokävijätutkimus valmistui vuonna 2011. Tämän tutkimuksen perusteella tyypillinen museokävijä on 46 – 65-vuotias nainen Etelä-Suomesta. Hän on työssään menestyvä korkeakoulutettu, ylempi toimihenkilö. Museovierailunsa hän keskittää loma- ja vapaa-aikoihin ja tulee museoon ystäviensä tai perheenjäsentensä seurassa. Hän hakee museolta uutta tietoa, elämyksellisyyttä ja viihtyvyyttä ja kiinnittää itse näyttelyn lisäksi huomiota myös museon muihin palveluihin. Hän valitsee usein vierailukohteeksi jonkin kuuluisan, valtakunnallisesti tunnetun museon. Tyypillinen museokävijä vierailee eri näyttelyissä 1-5 kertaa vuodessa. Vaikka juuri kuvailemani kävijäryhmä edustaakin museokävijöiden enemmistöä, ovat museot onneksi meitä ihan kaikkia varten.

Kuva: Tanja Härmä

Kesä luo piikin kävijämääriin ja monipuolistaa myös Forssan museon kävijäkuntaa. Museo herää henkiin aivan uudella tavalla, kun yläkerroksista kajahtelevat niin korkokenkien kopse, kuin pienien töppösten tomera tepsutus. Vaikka suurimpana kävijäryhmänä saattavatkin olla Museokävijä 2011 – tutkimuksen esille nostamat naiskävijät ystävättärineen ja perheineen, on todettava heidän olevan tosiaan vain yksi osa kaikista kävijöistä – nuorista pariskunnista, lapsiperheistä, eläkeläisistä ja ulkomaalaiskävijöistä ynnä muista. Museoon tunnutaan matkattavan pidemmältäkin, ulkomailta saakka, sillä onhan paikallinen museo mainio tapa tutustua kaupungin historiaan ja tarinoihin. Vahvasti edustettuina ovat olleet myös kävijät, jotka ovat lomamatkallaan päättäneet ajaa Forssan kautta piipahtaakseen museolla ennen jatkamista varsinaiseen valittuun kotimaan lomanviettokohteeseen.

Keitä meillä käy?

Juuri tämä kyseinen kesä on tuonut Forssan museolle myös aivan uudenlaisen kävijäryhmän – museokorttilaiset, joita on yhtä montaa erilaista, kuin on kortinhaltijaakin. Museokorttilaiset ovat kulttuurin ystäviä, museoharrastajia, lomalaisia, perheitä ja tuttavia, jotka poikkeavat nyt museossa, alueella liikkuessaan entistä matalammalla kynnyksellä. Kortti polttelee taskussa ja museon ovi kutsuu tarttumaan kahvaan kiinni.

Yhtenä iloisena yllätyksenä ovat olleet myös kesälomaa viettävät lapset, joita on kesän aikana käynyt Forssan museossa useampia ryhmiä, itsenäisesti, ilman vanhempia. Käväisipä museolla kaksi reipasta koululaista kuvaamassa kesälomansa ratoksi videoblogia, jossa heidän kertomansa mukaan tavoitteena on jakaa oman ikäisilleen tietoa siitä kaikesta, mitä Forssassa on nähtävää ja tehtävää. Eikö olekin upeaa!

Kuva: Tanja Härmä

Kirjoittanut: Tuuli Ravantti

Ensi viikolla käynnistyy Vorssammuseo 3.0 blogissa kysely, jossa kuullaan juuri Teitä, lukijat ja Forssan museon seuraajat. Kannattaa pysyä tutkalla!

Mitä kuuluu, Forssan museo?

Forssan museo piilotteli paketissa koko kesän. Saimme uuden vesikaton.

Kesä. Aika hidastaa ja ladata akkuja. Vorssammuseo –blogi lomaili koko heinäkuun, nästuuki taskussa ja mummola mielessä. Muutoinkin blogimme on tänä vuonna keskittynyt kokoelmien parissa tehtävään työhön ja myös yhteisestä päätöksestä ollut hiljaisempi kuin aiemmin. Kokoelmatyön rinnalla ovat asemiaan vahvistaneet museodraama ja kansainvälisyys.

Minna Tiirikainen Iita ja langan tarinassa.

Titi Lillqvistin ohjaamilla Iita ja langan tarina –nukkekierroksilla Minna Tiirikainen johdatti nukkeoppaan roolissa 15 eskari- ja alakouluryhmää 1800-luvun tehtaantytön  elämään. Keväällä ”ohjelmistoon” tulleita esityksiä saa tilata lapsiryhmille edelleenkin. Draamatyö jatkuu ja kehittyy syksyllä, kun Titi alkaa ohjata yhteisöllistä Wahrenin kapsäkki -näytelmää esitettäväksi yläkoululaisille ensi vuonna.

Raine Immonen, Jarmo Pynnönen, Sami Sulkko ja Kati Kivimäki Mikhail Gnedovskyn (toinen oik.) tentattavana Glasgow'ssa.

Kansainvälisen toukokuun huipputapahtuma oli eurooppalainen museokilpa Glasgow’ssa. Saimme erinomaisen tilaisuuden nostaa Forssaa maailmankartalle sekä oppia ja verrata toimintaamme muihin eurooppalaisiin museoihin. Olisi ollut mahtavaa tuoda pokaali tuliaisina, mutta ei ainakaan huonoille hävitty. Upea Rijkmuseum kaappasi ensimmäisen palkinnon, ja suomalainen luontokeskus Haltia sai erikoismaininnan kestävän kehityksen linjastaan. Muut seitsemän palkittua loistivat kirkkaina kukin omalla tyylillään.

Joukko tekstiiliperinnön vaalijoita Forssasta matkusti Puolan Bialystokiin toukokuussa. Terveisiä!

Heti Glasgow’n perään oli ohjelmassa saksalais-puolalais-suomalaisen Re3 –projektin matka Puolan Bialystokiin. Re3-projektista on kirjoitettu tässä blogissa aiemminkin. Projektin puitteissa on muisteltu, elvytetty tekstiiliperintöä ja luotu uutta. Ja mikä parasta, on luotu pohjaa Forssan tekstiilimuseon tulevaisuudelle pohtimalla yhdessä, mitä kaikkea toimintaa tekstiilimuseossa voisi olla. Re3-projektin, Glasgow’ssa saadun kannustavan palautteen ja Finlaysonin yhteistyökumppanuuden myötä on vahvistunut usko tekstiiliperinnön merkitykseen tulevaisuuden rakennusaineena.

Kesätyöntekijä Julia Malvikko erottelee kuosikorttien kaksoiskappaleita. 

Haastava kysymys on, miten museo voi luontevasti toimia tulevaisuuden rakentajana. Riittääkö historiasta puhuminen ja sen arvostamiseen kasvattaminen? Pitääkö tuoda esiin enemmän käytännön taitoja vrt. moron-tossukurssi? Voisiko museotoiminta generoida esim käsityöläisille työpaikkoja, joista joku saisi elantonsa? Mikä ilmassa surisevista ideoista ja visioista lähtee vetämään?

Nyt on elokuu ja Kokoelmat kuntoon yhteisin voimin –projekti alkaa ensi viikolla. Sen myötä olemme saaneet museon uudistusprojektissa mukana olleen Huttusen Kristiinan takaisin Forssan museolle. Tervetuloa takaisin Kristiina!