Hääyö Vorssan museossa

Museotyöntekijät painaa painaa. Eilen Helsingissä, tänään Forssassa. Toimiston pöydällä odottaa yllätys: kokoelma-amanuenssimme on löytänyt kiehtovan vanhan kirjan.  Kirja on kuulunut 1880-luvulla Forssan Viksbergin kutomossa työskennelle Augusta Otteljaanalle*. Hän on harjoitellut omistuskirjoitusta kirjan kansilehdelle useaan otteeseen.

Augusta saattoi asua Viksbergin pytingeillä nuoruudessaan. Täällä työläistytöt keittelivät perunoita yhteisessä kattilassa. Jokainen merkkasi oman pottunsa eripituisella korrella tai neulasella. Sitten kiehumaan.

Augusta Otteljaanan kirja on pölyinen ja vanha eikä kovin interaktiivinen. Mutta mikäli ajan merkkejä on oikein tulkitseminen, juurikin pölyn keskeltä löytyy museoiden kova ydin: tarinat ja esineosaaminen. Kunhan ne vain tuodaan hauskasti ja ihmistä koskettavasti esiin. Lööpit ja iskulauseet eivät haittaisi asiaa. Näin ainakin Suomen Museoliiton Miljoona uutta kävijää-seminaarissa, jossa pohdittiin kuluvan viikon torstaina museoiden kävijämäärän kasvattamista vuoteen 2015 mennessä.

Ideointiapua saatiin niin Ruotsista Riksförbundet Sveriges Museer-organisaation päällikkönä toimivan Matts Perssonin puheenvuoron myötä kuin hienon mainostoimiston you tube-sulkeisten muodossa. Museoissa on totuttu muistuttamaan rahan merkityksestä sisältöjen tuottamisessa, mutta raharuikutus pois, komensi brändiasiantuntija Lisa Sounio.  Korosta brändiä eli persoonallisuuttasi. Erotu, ole positiivinen, kärjistä. Sen Lisa Sounio osasi tosi hyvin. Kuinka ollakaan Sounion Lisan punaisilta huulilta pyörähti juurikin _meidän_ museomme nimi samalla kun hän ideoi uusia keinoja tuoda uusia yleisöjä museolle. Aatelkaa, hän heitti, millaista olis tarjota hääyö asiakkaalle Forssan museossa. Oletteko kokeilleet? 

No ei olla vielä. Mutta kuinkas olisi: hääyö Forssan museossa? Hep hep. Ketä kiinnostaa?  **

* Kirjan nimi on Kuusen kukkia ja kukkais-kieltä, nakerrellut O.Tervo, painettu vuonna 1876 Tampereella. Augusta O. on signeerannut kirjan   27-vuotiaana. Kolmikymppisenä Augusta on alkanut tekemään lapsia itsellisen Juha Vihtorin kanssa ja muuttanut Kuustoon. Naimisissa pari ei  ajautunut ainakaan ihan heti, vaikka lapsia siunaantui kaikenkaikkiaan neljä. 

** miel. remontin jälkeen, nyt on vähän ylimääräistä pölyä ilmassa. Paikan saa lähes itse valita. Ja lempikummituksen: Hiltan, Tiltan tai ken tietää, ehkäpä jopa vanhan Wahrenin.

Finnish Museum Association have challenged Finnish Museums. One million new museum visitors till the year 2015. At Museum Association's meeting in Helsinki brand-specialist Lisa Sounio provoked and aroused feelings. How come you museum people dont´t ever figure out anything new, Sounio asked. Stop blaming that you don´t have money. Do something small, then. Think in a new way. Be creative. Try different ways to increase the number of visitors in your museum and collect money. Do marketing, sell, create a brand for your institution. How would it be if a customer could spend his/hers wedding night at the museum, Sounio asked.  Maybe in Forssa museum?

Why not! ( Well maybe not just now, it's  a bit dusty because of the renovation.) Would You like to spend your wedding night in our museum ? Maybe with a ghost or two...?

Kivihiilen pöly mallikirjan reunassa

Forssan museon työntekijät tekivät ekskursion Manchesteriin. Takana kolme tiukkaa matkapäivää, innostusta, haltioitumista, vatsatautia ja väsymystä. 



Venytys, esikehruu, mule ja kutomakone olivat toiminnassa Manchesterin MOSI:n tekstiiligalleriassa. Koneenkäyttäjät kauhistuttivat yleisöä makaabereilla tarinoilla pienten työntekijöiden kohtaloista 1800-luvun tekstiilitehtaissa. 



MOSI:n höyrykonehallissa hönkivät ja pyörivät höyrykoneet ja vesirattaat. Kauniissa laitteissa silmä lepäsi. Pääsimme haistelemaan myös viktoriaanisia viemäreitä, tutustumaan MOSIn museokasvatustoimintaan ja Manchesterin syntyyn. 

Tiedot karttuivat. Tohtori Philip Sykas  Manchesterin Metropolitan-yliopistosta ja tekstiilitutkija Frances Pritchard Whitworth Art Gallerystä valottivat tekstiiliteollisuuden vaiheita 1800-luvun Manchesterissa. Saimme lehteillä mallikirjoja 1800-luvun eri vuosikymmeniltä. Eksoottista kyllä, kirjojen vahvasti tummuneet sivunkulmat eivät johtuneet tulipalosta vaan kivihiilen pölystä. 

Vuoden 1876 teollisuusnäyttelyn muistoliinan tarina täydentyi. Liinan mallin kaiversi kupariin manchesterilainen firma nimeltä Lockett & Grossland. Lockett & Grossland myi valmiiksikaiverrettuja kupariteloja koti- ja ulkomaisiin tekstiilitehtaisiin. Firma pakkasi ulkomaille lähtevät telat huolellisesti ja kuljetutti ne Liverpoolin satamaan, josta ne matkasivat määränpäihinsä. Luultavasti myös Forssaan, sillä vaikka kankaanpaino Forssassa alkoi vuonna 1862, ensimmäiset kuparitelat kaiverrettiin täällä vasta vuonna 1925. Elävästä kontaktista Luoteis-Englantiin todistanee Wahrenin Lockett & Grossland-yhteyden lisäksi manchesterilaisista mallikirjoista löytyneet printtimallit, jotka olivat hyvin samankaltaisia Forssan museon tekstiiliarkiston vanhimpien mallikirjojen kanssa.  

Paljon jäi vielä selvittämättä, höyry-, kehruu-ja kutomakoneiden osto ja Wahrenin alueelta Suomeen haalima työvoima. Hyvä niin. Onpahan syytä palata Manchesteriin toistekin. 

This week we had a change to visit MOSI, Manchester. We spent there two days and still there was not enough time to see everything we wanted! We were also lucky to meet Dr. P.A Sykas from Manchester Metropolitan University and Miss Frances Pritchard from Whitworth Art Gallery. With their help we tried to figure out what kind of fabrics were made in Forssa in 1860´s and 1870's*. We also wanted to find out if the copper rollers for the printed fabrics were bought from Manchester. And yes, we did find out that A.W Wahren probably was an old customer when he ordered copperplate from Lockett & Grossland for this handkerchief.  Still there are many open questions about printing in Forssa in 19th century. We don´t know all but at least we are closer to the truth than before. 

 **No surviving model books in our collections until 1880's.  The production of printed fabrics begun in Forssa in a year 1862.

Manchesterissa odottaa kevät, mutta Forssassa pakataan rätei ja lumpui

Viimeinen ponnistus liittyen Forssan museon tyhjentämiseen on alkanut. Rakennustyömiehet ovat jo vallanneet Forssan puuvillamakasiinin alakerran. Viimeiset isot museoesineet kuljetetaan ja kuljetutetaan pois remontin jaloista; Viksbergin reki siirtyy kuplamuoveissa Vantaalle konservoitavaksi, isot kaapit siirretään kuormalavoille ja paketoidaan kuten myös tärkein ja raskain pienoismalli, Sepänhaka.

Samaan aikaan muuttamisen kanssa jatkuu näyttelyn sisältötekstien työstö, esinetutkimus sekä esinevalintojen viimeistely.  Parhaillaan on käynnissä kilpailutus liittyen perusnäyttelyn näyttelyrakenteisiin. Kaiken tämän lomassa museolaiset ehtivät myös pakata omat laukkunsa. Tulevalla viikolla museon väki astelee Manchesterin jalkakäytävillä toivoen, että jokin eteentuleva pölyhiukkanen tai hiekanjyvä olisi se sama, jota Forssan patruuna AW Wahren aikanaan tallasi vuosittaisella vierailullaan Manchesterissa. Vierailun tarkoituksena on syventää tietoutta Manchesterin 1800-luvun tekstiiliteollisuudesta suhteessa Forssa-yhtiön alkuvuosiin ja tutustua paikallisiin tekstiilihistorian asiantuntijoihin ja tekstiiliarkistoihin. Pahitteeksi ei olisi löytää jokin Wahrenin muistiinpanoissa ilmenevistä manchesterilaisista osoitteista. Valitettavasti Forssan patruunan kantahotelli ehdittiin purkaa jo 1960-luvulla.  

Ylläoleva kuva on ote museokokoelmien muistoliinasta / nenäliinasta vuodelta 1876. Liinan kuva-aiheena on Suomen ensimmäisen teollisuusnäyttelyn paviljonki Helsinkin Kaivopuistossa. Liina tulee olemaan esillä uudessa perusnäyttelyssä, koskapa 62-vuotias Wahren toimi näyttelyn yhtenä järjestäjänä.  

Alustavat kontaktit Manchesteriin ovat tuoneet esiin sen, että liina on valmistettu manchesterilaisessa tekstiilitehtaassa. Tämän hetken oletus on, että teollisuusnäyttelyn pääintendentillä, Wahrenilla, oli mahdollisuus vanhojen kontaktiensa avulla tilata kuparilaatalla painettu korkealaatuinen liinasarja, johon tuon ajan Suomessa ei ollut tarvittavaa tekniikkaa - ei edes painokangasta tuottavassa Forssassa. Lisätietoa asiasta saanemme paikan päällä. Palataan asiaan! 

While there are lots to do with planning of the new exhibition and removing the former exhibition items from the museum building, museum workers of Forssa are going abroad. The goal of the trip is Manchester. A.W Wahren, the founder of the Forssa textile industry, visited Manchester every year in the latter half of 19th century. We are trying to find some addresses he wrote down. We are also glad of the possibility to meet some important researchers of the 19th century textile history. Hope we'll get new information about the connections between 19th century little Forssa and Manchester area. Looking forward to it!