Vorssammuseo 3.0

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

KÄSIKIRJOITTAJA PULASSA!


Tällä viikolla tuskailemme käsikirjoituksen kanssa. Sanovat, että tuska on hyvästä ja edistää lopputulosta. Toivottavasti näin on.

Käsikirjoituksen punaisena lankana on ihmisten elämä ja painokankaan tarina. Pyrimme iholle. Löytämään samaistumiskohtia entiseilisen ja tämänpäivän välille. Vaatii työtä, mutta onnistuu ( kop kop!) Sen sijaan aihepiirien valinta ja käsittely on käsikirjoitustyössä se tämänhetkisen tuskan ydin. 

Forssassa puhumme mielellämme Suomen ensimmäisestä maaseutuelokuvateatterista, ensimmäisten joukossa olleesta puhelinlinjasta, jopa Suomen ensimmäisestä sähköraitiotievaunusta, sähköpässistä. ”Ensimmäiset asiat”  ovat jo historiakirjoituksen tradition mukaan tärkeitä solmukohtia. Ne ovat yleensä itsestään selvästi mukana historiallisissa näyttelyissä. Niin meilläkin. 

Entäpä aihe tai aikakausi, joka on tärkeä, mutta jonka aikana tapahtumat ovat olleet suurin piirtein samat kuin muillakin paikkakunnilla? Tai entä paikallishistorian osa-alue, joka taatusti on tärkeä kokijoilleen, mutta joka painii muiden yhtä tärkeiden aiheiden kanssa samassa sarjassa? Tässä vaiheessa näyttelykäsikirjoitus ei ole enää pelkästään tietojen kokoamista ja tulkitsemista. Se on myös terävöittämistä ja karsintaa.

Tällä hetkellä pohdimme, miten voisimme esimerkiksi erottua muiden kaupunginmuseoiden sota-aikakuvauksista ja tuoda palettiin jotain omaperäistä.  Korostammeko Finlayson-Forssan armeijalle suunnattua tuotantoa (jalkarätit, lumipuvut, reppukankaat) vai  Puistolinnan rakentumista naisvoimin? Muolaalaisten evakoiden asettuminen Lounais-Hämeeseen kuuluu lähtökohtaisesti tulevaan perusnäyttelyyn, koska museon tallennusvastuuseen kuuluu Muolaan evakoiden historia. Käsikirjoituksessa ei ole erillistä teemaa esimerkiksi paikalliselle musiikin historialle  tai urheiluseuroille. Toisaalta näyttelyn loppuun on tulossa Forssaan linkittyvää musiikkia soittava jukeboksi, urheilun historia tulee esiin 70-luvulle sijoittuvassa interiöörissä esinevalintojen ja  tekstien kautta. Iso ja tärkeä aihepiiiri, mikä käsikirjoituksesta tällä hetkellä vielä puuttuu, on Forssan alueellinen rakentuminen 1800-luvulta tähän päivään. Tulossa sinne se kyllä on. 

Haluaisitko itse todeta, mitä käsikirjoituksessa nyt on ja mitä siellä mielestäsi pitäisi vielä olla? Haluatko kuulla työryhmän kootut selitykset, miksi tärkeänä pitämäsi aihepiiri joko on tai ei ole kässärissä mukana?  

Käsikirjoituksen työversion voit lukea tästä. Blogin sivupalkista löytyy sama linkki. Kommentit Kristiinalle tai Sannalle. Otamme ne mielenkiinnolla vastaan! 


Käsikirjoittaja on jättänyt konseptit levälleen ja lähtenyt kahville. Mitä työmoraalia tämä oikein on???


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

OPAS OPAS, ONKO RÄKSÄ SAMA KUIN MUSTARASTAS??


Tiistaina 22.5 museolla otettiin tuntumaa alueen nuorisoon: Keskuskoulun seiskaluokat tekivät Kehräämölle vierailun osana keväistä virkistyspäiväänsä. Rimppa soi- julkaisun hengessä kiersimme ympäri kehräämöä kertoen anekdootteja Forssan sinisestä ( lankavärjäämössä kehitetty sinisen sävy, jota varten kerättiin työntekijöiden virtsaa ) pumpulienkeleiden krinoliineistä, paskahärästä, pytinkien asuntoloista, Kuhalankosken alajuoksulta löytyvistä ruumiista, Tehtaankoulun kovakouraisesta opettajasta ja siitä, että 13-vuotias tehtaankoululainen toimi 1870-l alussa  ”apuopettajana” pienimmilleen lankasterilaisen opetussysteemin mukaan. 

Oppaan huomioita: mitä aikaisempi päivän aika, sitä virkeämpi seiskaluokkalainen. Ryhmä, jonka mukana on oma opettaja, on enemmän ”kuosissa”  kuin opettajavapaa luokka. Anekdootit ovat kiinnostavampia kuin vuosiluvut. Jokeen on ihana työntää jalat. Tytöt eivät istu maassa vaikka saisivat luvan, pojat lakoavat istumaan heti kun on pieninkin mahdollisuus. Monet harrastavat kalastusta, kokeilevat oppaan huumorintajua  ja kolikoiden onkimista Forssan puiston suihkulähteestä. Siitä huolimatta ja siksikin: ihania, ihania seiskoja! Kiitos opettajat, että mahdutitte meidät mukaan ohjelmaanne! Me museolaiset olemme nyt viisaampia sen suhteen, minkälaisia museopalveluja Vorssammuseo 3.0:n puitteissa suunnittelemme ja suuntaamme yläkoululaisille. Nähdään taas! 


Kierrosten jälkeen seiskat laittoivat nimet museon asfaltille piirrettyyn vieraskirjaan. Eivät kirjan ääriviivat riittäneet , kun luovuus pääsi valloilleen. Hyvä niin! 

perjantai 18. toukokuuta 2012

VORSSAMMUSEO TÄNÄÄN KIRJA-OUTLETISSA

Tänään 18.5. on kansainvälinen museopäivä. Juhlan kunniaksi Vorssammuseo 3.0 projektityöntekijät voi bongata tänään Forssan kirja-outletista, jossa esittelemme perusnäyttelyprojektia klo 14-16. Ei huolta, kahta tuntia emme ole äänessä, vaan mukana on Muistoja kutomolta-projetin esittely, Rimppa soi kehräämöoppaan kuvakavalkadi ja välipalana hienoja Forssa-filmejä.

Tänään kannattaa poiketa museolle, hupi on vallan ilmaista! Tekstiilimuseo Tyykissä juuri avattu Muistoja Kutomolta 1979-2009 -näyttely kertoo elämästä Forssan tekstiiliteollisuudessa viimeisen 30 vuoden aikana. Näyttelyssä esille nousevat ihmisten äänet ja tarinat. Forssan museossa voit tutustua artesaanien päättötyönäyttelyyn sekä Forssan museon perusnäyttelyyn.

Tule kertomaan meille millaisen museon sinä haluat!




perjantai 11. toukokuuta 2012

LEIKKAUKSIA KALLIOMÄESSÄ


Oksasakset kiiltelevät, kun nuori verso napsahtaa poikki. Se saa välittömästi ympärilleen kostean kääreen ja koko paketti sujautetaan pussiin. Seuraava kohde on kutsuvasti merkitty punaisin nauhoin, sillä sen omistaja ei ole kotona. Pusseihin on kerätty vanhoja kalliomäkeläisiä omenapuiden versoja, jotka viedään kiireen vilkkaa Vikstenin taimistolle vartettavaksi. Leikkausoperaatio on suoritettu.

Kalliomäkeläiset ovat aikain saatossa vaihdelleet kasveja keskenään, ja joistain kasveista on kehittynyt oma kalliomäkeläinen kantansa. Arvokkainta olisi saada juuri tällaisia kasveja Ronttismäen tehtaalaismuseon pihalle, jota kehitetään perinnepihaksi. *

Kesäisiä tapahtumia ja talkoohenkeä pyritään ylläpitämään mm. yhteistyöllä Kalliomäen omakotiyhdistyksen, Wahren-keskuksen yksiköiden ja yhdistysten kanssa. Kesällä 2012 on tarjolla kaksi puutarha-aiheista luentoa ja tehdään ensimmäiset istutukset - ainakin ne omenapuut. Jonkin aikaa saamme odottaa satoa, mutta herkullisia omenoita on odotettavissa. Alun perin Laineen neitien istuttaman puun omenat ovat vihreänkeltaista Mustialan Kuulasta, toisesta puusta taas tulee suuria, punakeltaisia, hapokkaita hillo-omenoita.

Yhteisöllisyys on luonteva toimintatapa Forssan museossa, toimintaa ideoidaan yhdessä innostavien ihmisten kanssa. Pienestä kasvaa suurta. Osallistaminen on myös Vorssammuseo 3.0 -projektin yksi tavoite, yhteisöllisyys tulee näkymään myös uudessa perusnäyttelyssä. Miten, siihen vaikutat sinä. Kerro ideasi!


* Kasvienkeräämistyötä tehdään Forssan museossa yhteistyössä MTT:n Devepark –projektin kanssa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

OLEN KOETTANUT LAULAA LAULUA KOTISEUDULLE, JOTA NIIN RAKASTAN

Paikka: Forssan Lehden toimitus 20-luvulla
Läsnä: innostuneita henkilöitä 40 kpl.  Maanviljelijöitä, opettajia, tarkastaja, rehtori, maisterismies. Suurin osa miehiä.(Ainakin) yksi nainen.  
Ääniefektit: lentokoneen ulinaa ja filmikelan naksumista. 

Vuoden 1923 kesällä Forssan Lehden toimitukseen kerääntyi kotiseutuaatteesta innostuneita henkilöitä. Heidät oli kutsunut koolle lehden perustaja, Esko Aaltonen. Ilmapiiri oli innostunut ja toiveikas. Päätettiin perustaa Lounais-Hämeen alueella toimiva kotiseutuyhdistys. Yhdistys toimii alusta asti laajalla rintamalla tallentaen lounaishämäläistä perinnettä sen eri muodoissa. Esinekokoelmia kartutettiin suunnitelmissa olevaa museota varten, ja  vuosikirjan julkaisemisesta tuli nopeasti vuosittainen perinne. Saaren kansanpuistossa Tammelassa alettiin viettämään kesäjuhlia, joissa ohjelmanumerona oli mm. yleisölennätystä vesitasolla. Näe kotiseutusi ylhäältä käsin!

Tämän innostuneen ja dynaamisen tunnelman haluamme tuoda tulevan perusnäyttelyn Kotiseutu-osioon. Onnistuuko? Sen näyttää aika. Varmaa on, että Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen toiminta näkyy uudessa perusnäyttelyssä merkittävissä määrin. Onhan yhdistys Forssan museon henkinen "vanhempi" - nykyinen kaupungin museo toimi Lounais-Hämeen Kotiseutu-ja Museoyhdistyksen ylläpitämänä museona aina vuoteen 2010 saakka. Tiivis kytkös yhdistyksen ja museon välillä on yhä olemassa, ei vähiten siitä syystä että Forssan museon kokoelmista leijonanosan muodostaa Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen omistama kokoelma.

Ja hieno kokoelma se onkin. Jos joidenkin muiden teemojen kohdalla  podemmekin esinepulaa, niin emme tässä. On varaa valita. On varaa ottaa esiin parhaimmat tai vaihtaa esineitä toisiin. On mahdollisuus tuoda esiin koko Lounais-Hämeen alueen, Tammelan, Jokioisten, Urjalan, Humppilan, Someron, Ypäjän ja Forssan vanhaa perinnettä. On mahdollista esittää vanhoja filmejä, sillä lounaishämäläistä perinnettä keksittiin tallentaa elokuvakameran välityksellä hyvin varhain. 

     Nikolai Jussila Tammelan Hykkilän kylästä. Kuva: Esko Aaltonen, Esko Aaltosen kuvakokoelma, Lounais-Hämeen Kotiseutu-ja Museoyhdistyksen kuvakokoelma.
Ja ennenkaikkea on mahdollista tuoda esiin loistavia valokuvia. Vai mitä sanotte tästä Jussilan Nikolain kessuttelukuvasta á la Esko Aaltonen? Aaltonen on ikuistanut Jussilan talon setämiehen suuressa pirtissä 30-luvun lopulla, itse kasvatettua kessua poltellen. Kessu haisee pahalta, kuvan taakse on kirjoitettu. 

Tämän blogikirjoituksen otsikko on ote Esko Aaltosen, nuoren forssalaisen tehtaalaisenpojan,  päiväkirjasta vuodelta 1912. Kiintymys kotiseutuun ja sen vanhaan elämänmuotoon leimasi niin Esko Aaltosen kuin useiden muidenkin 20-luvun seutukuntalaisten elämää ja toimia ja johti kotiseutuyhdistyksen perustamiseen - joka toimii yhä tänäkin päivänä.  Kippis, kiitos ja onnea!  


 Esko Aaltosesta lisää täällä. ja yhdistyksen julkaisujen aina kiinnostava sisällysluettelo täällä.